Tunnus: Salasana:
» Rekisteröidy   » Salasana hukassa?

Italiaa helmikuussa 2014

Kirjoittaja: sanna
Kohdemaa: Italia
Kohde: Pompei ja Napoli
Kirjoitettu: 27.2.2014
Muokattu: 28.2.2014
Lukijoita: 5785

Viime syksynä huomasin lentoja katsellessa jotain edullista ja niinpä talviloman alussa nousimme Lufthansan siiville kohti Napolia. Menomatkan parin tunnin vaihtoaika Frankfurtin kentällä meni syödessä thai-ruokaa. Porttia ei sen kummemmin tarvinnut etsiä kun jatkolento lähti samalta portilta mille saavuimme Laughing.

 

Napolissa olimme aluksi vähän ihmeissämme mistä Currierin bussi lähtisi kohti Pompeita. Löysimme pysäkin noin 200 m päästä terminaalista ja jäimme odottelemaan bussia. Bussi tuli 10 minuuttia myöhässä ja siinä oli jo matkustajia. Vietimme parisenkymmentä minuuttia bussin ulkopuolella kun kuski ja muut kyytiin tulijat keskustelivat mitä tehdä ja kuka menee minnekin. Allekirjoittaneelta alkoi pinna lyhetä, mutta lopulta pääsimme matkaan täpötäydessä minibussissa käytävällä seisten. Sympatiaa kuitenkin riitti niille jotka joutuisivat ehkä seisomaan käytävällä aina Sorrentoon saakka sillä kaikki muut pysäkiltä lähtijät suuntasivat sinne.

 

Pompeissa saavuttuamma hotellille lähdimme melkein heti kävelemään keskustaan joka oli ihan kulman takana. Raunioiden sivusisäänkäynti on reunustettu erilaisilla myyntikojuilla ja me jouduimme yhden kojun kohdalla kuuntelemaan myyntipuhetta raunioille ja Vesuviukselle. Samalla meille tarjottiin ostettavaksi pientä kirjaa dvd-levyn kera. Hintaa sillä oli 25 €, mutta me saisimme sen 20 €. Lopulta selvittiin kojulta pois ja jatkoimme kävelyä. Myöhemmin nähtiin samaa kirjaa myynnissä muualla 12 €:lla. Kaupunki oli elävä ja lämpöä mittarissa vajaa parisenkymmentä astetta. Hienoa! Kävimme kysymässä hotellilta ravintolasuositusta ja valitsimme suositelluista ravintoloista hauskimman kuuloisen nimen (Pizza E Pasta di Verino Franseseco). Ravintolassa tarjottu pitsa oli sellainen että en ole edes tiennyt että pitsasta voi saada niin maukkaan. Eipä muuten tee enää mieli syödä kotimaan pitsoja.

 

Seuraavana päivänä suuntasimme rautatieasemalle tarkoituksena hypätä junaan ja lähteä Ercolanon kautta Vesuviukselle. Pompei Scavin asemalta kuitenkin päädyttiin muutaman sattuman kautta ottamaan kyyti suoraan Vesuviukselle kirpeään 20 € per naama hintaan (ei siis ihan sama mitä linkissä tarjotaan ja kun matka oli sesongin ulkopuolella se tehtiin tila-autolla). Matka sinänsä oli vaivaton mutta hinta hiukan harmitti kun siihen joutui päälle vielä ostamaan lipun itse tulivuorelle. Jos olisin etukäteen ajatellut kaksi kertaa kun kuski sanoi että perillä ollaan tunnin verran niin olisin kieltäytynyt koko reissusta. Tunti ei vaan riitä kiipeämiseen, pällistelyyn, huipulla olemiseen ja laskeutumiseen varsinkaan jos samaan aikaan sattuu olemaan pari bussilastia muita turisteja tekemässä samaa. Ihanaa kuitenkin oli olla Vesuviuksella ja nähdä siinä sivussa upeat maisemat alas Napoliin.

 

Koska Vesuviuksellä käynti oli hoidettu suhteellisen nopeasti, niin meille jäi päivästä aikaa sen verran että päätimme lähteä Pompein raunioille. Menimme sivusisäänkäynnistä sisälle ja valehtelisin jos sanoisin että en nauttinut ollenkaan. Sää helli meitä ja historiaa piisasi. Ihanaa! Kävelimme hissuksiin kohti pääporttia jolta oli tarkoitus hakea audio guidet koska niitä ei sivuportilta saa. Saimme kolme tuntia tapettua helposti. Tosin lapsi oli muutamaan otteeseen sitä mieltä raunioista että kun oli yhden rakennuksen nähnyt niin oli nähnyt ne kaikki. Ehkä se jonain päivänä ymmärtää miksi äiti oli niin innoissaan hajonneista taloista. Illan ruokapaikkaa etsiessä huomasimme harmiksemme että ravintola jossa kävimme edellisenä iltana oli kiinni, joten suuntasimme sinne minne lapsi halusi – McDonaldsiin... Yell

 

Kun olimme saaneet Vesuviuksen ja rauniot nähtyä yhdessä päivässä meillä jäi yksi ”ylimääräinen” päivä Pompeissa. Päätimme lähteä Vesuviuksen jatkoksi katsomaan Solfataraa Pozzuoliin, joten suuntasimme hotellin vieressä olevalle Trenitalian asemalle. Ostimme liput ja samalla meille sanottiin että junarata on poikki. Seuraavalta asemalta saisi kuulemma bussikyydin. Lähdimme matkaan ja Torre Annuziatan asemalla vaihdoimme bussiin joka veisi meidät Napolin keskusrautatieasemalle. Saimme halvan sightseeing-matkan kun bussi teki matkaa milloin missäkin reilun tunnin verran ennen kuin saavuimme perille. Asemalla löysimme helposti Solfataaraan vievän junan. Huvittavaa sinänsä että asemahallissa meille huikkailtiin muutamaan otteeseen mistä juna Pompeihin menee, ei taidettu näyttää turisteilta yhtään ei Tongue out. Pozzuolin asemalta oli vajaa kilometrin kävely kraaterille. Ostimme liput, kävimme hakemassa karavaanialueen kahvilasta juotavaa ja menimme kraateriin. Kraateri oli yllättävän hauska. Lapsi otti ilon siitä irti ja oli hyvinkin vaikuttunut rikistä, sen hajusta ja kraaterista purkautuvista höyryistä jotka ovat 150 – 160 asteisia. Takaisin päin Pompeihin mentäessä mietitytti miten sinne pääsee kun junayhteys oli korvattu bussilla. Onneksi ei tarvinnut lähteä etsimään keskusrautatieasemalta bussia vaan pääsimme perille junalla joka meni Pompei Santuarion asemalle. Matkan varrella olevat pysäkit olivat aika pitkälti ”koristeltu” graffiteilla. Osa asemien kylteistä oli myös maalattu piiloon, mikä ei ole niin kiva juttu turistin kannalta jos matkaa tekee ensikertaa eikä ole tarkkana asemien suhteen.

 

Seuraava aamu olikin viimeinen Pompeissa. Kirjauduimme ulos hotellista ja kun selvittelimme vastaanotosta miten pääsisimme Napoliin niin tunnin parin odotuksen jälkeen menisi Sitan bussi tai juna. Katsoimme kelloa ja muistimme että aiemmin olimme aikataululistasta nähneet Santuarion asemalta lähtevän junan johon ehkä ehtisimme jos kiirehtisimme. Reilun 10 minuuttin kulutua olimme liput kädessä asemalla valmiina nousemaan lähestyvään junaan. Napolissa pääsimme helposti hotelliamme lähimmälle Cavourin metroasemalle. Siitä sitten alkoikin arpominen mihin suuntaan mennä. Onneksi puhelimen kartasta löytyi jonkinlaista suuntaa minne lähteä. Onnistuimme kuitenkin kävelemään hotellin ohi mutta emme kovin pitkälle ja lopulta olimme vastaanotossa kirjautumassa sisään. Huoneemme ei ollut vielä valmis joten lähdimme kävelemään siihen suuntaan minne nokka näyttää. Päädyimme Via Toledolle jonka kävelimme loppuun saakka katsellen kauppojen näyteikkunoita. Hyvä niin sillä sieltä löytyi kiva ravintola jossa söimme yllätys, yllätys pitsaa. Hyvää oli, mutta ei läheskään niin hyvää kuin Pompeissa saatu pitsa. Palasimme hotellille josta lähdimme vielä Montesanton kautta Vomeroon tarkoituksena vaan mennä ylös ja alas kiskoköysirattalla mutta päädyimme kuitenkin katsomaan maisemia Castel Sant'Elmosiin. Turha käynti sinänsä sillä maisemia oli ehditty jo aiemminkin nähdä, mutta tulipa kuitenkin käytyä. Palailimme hotellille lepäämään ja viettämään lopun illan.

 

Aamulla hotellin aamiaisella tuli vastaan yksi maailman pahimman makuisista kahveista. Miten siitä olikin saatu niin karvaan kitkerää?? Aamupalalta selvittyämme lähdimme kävelemään rannan kautta takaisin historialliseen keskustaan. Pyörähdimme samalla kävelyreissulla Castel dell'Ovossa suoraan sanottuna tuhlaamassa aikaa. Tuon käynnin olisi voinut jättää väliin sillä paikassa ole mitään katsottavaa. Tai no, onhan siellä kyllä kamala vessa ja välipala-automaatti... Kun selvisimme kävelyreissultamme kävimme katsomassa ”Verhotun Kristuksen” Capella di Sanseverossa. Kappeli oli kaunis, mutta itse taideteos jonka takia sinne mentiin jätti vähän laimean vaikutelman huolimatta siitä kuinka taidokkaasti tehty se oli. Illemmalla lähdimme arkeologiseen museoon. Kiertelimme siellä aikamme ja saimme sieltä loppusilauksen raunioilla käyntiin.

 

Reissun viimeinen aamu. Olisi ehkä kannattanut varata päivä tai pari enemmän reissulle... Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään. Ajattelimme kävellä keskusrautatieasemalla ja sieltä palata metrolla takaisin hotellille. Piazza Garibaldi näytti ihan vähemmän hyvän maineensa veroiselta paikalta. Ero Piazza Garibaldin ja edellisen päivän kävelyllä nähdyn Via Chiaian välillä on aika suuri. Ensinmainitulla kävelee reippaasti eteenpäin ja jälkimmäisellä tykkää kävellä rauhassa katsellen ympärilleen Laughing. Rautatieasemalla meille jälleen huikkailtiin mistä menee junat Pomepeihin. Kun pääsimme hotellille nappasimme huoneesta tavarat ja lähdimme taksilla lentokentälle. Oli aika sanoa heippa Italialle. Loppusanoiksi voisi kai sanoa että Napoli, ikävästä maineestaan huolimatta jäi mieleen yhtenä niistä kaupungeista joihin menee mielellään takaisin. Hyvä reissu siis ja toivottavasti lähivuosina pystyy palaamaan Vesuviuksen maisemiin.

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!


Näkymä Vesuviukselta Napoliin
(Lisätty: 27.2.2014)

Polku Vesuviukselle
(Lisätty: 27.2.2014)

Pompein raunioilla
(Lisätty: 27.2.2014)

Yksi raunioiden kaduista
(Lisätty: 27.2.2014)

Solfatara
(Lisätty: 27.2.2014)

Uutta Pompeita
(Lisätty: 27.2.2014)

Napolia
(Lisätty: 27.2.2014)


(Lisätty: 27.2.2014)

Kommentit

Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.

Kommentoi

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.

© 2008 - 2017 Matkailijat.net | Info | Mainosta sivuillamme

0.00576496124268|1511321010.74|1511321010.74
500x500 Beach