Repolan kylillä

---

RANNAT, KYLÄ JA JUHLAT

Isäntäväki asuu Metsäkadulla (Lesnaja), kauniissa niemessä. Kadun varrella ovat talot järjestyneet toiselle puolelle, vastapäätä jokaisella on liiterinsä vajansa ja saunansa. Niemen rannat ovat hiekkaiset, ruovikkoon jokainen on nenästänyt veneensä. Rantoja ihailtuamme lähdettiin kävelemään kohti kylää, jonne matkaa oli kaksi kilometriä.

Joka talon pihassa oli polttopuupinonsa, kuivaa kookasta pölkkyä oli kellä kasassa, kuka taas oli rakentanut huolelliset pinot liiteriin ja ulkopuolelle.  Suuri hirsirakennus kelosta oli tekeillä päätien varrella, joku ryhmästä tiesi hirsirakentamisen salat, ja totesi, että nämä tekijät eivät näköjään neuvoja tarvitse. Rakentajat sanoivat, että pytinki on myyty Sortavalaan, he vaan rakentavat sen täällä.

Jatkoin matkaa ja tulin rakenteilla olevan, uuden tsasounan luokse, vierellä Repolan koulun vanha komea hirsirakennus, sekä uusi matala, parakkimainen koulutalo. Sairaalan toiminta oli vastikään lakkautettu Repolassa rakennuksen huonokuntoisuuden tähden. Ali oli kyllä sitä mieltä, että kyllä sitä olisi vielä voitu käyttää. Nyt lähin sairaala on Muujärvellä, 80 km päässä.

Takaisin tullessa kävelin katsomaan seudun varsinaista nähtävyyttä, tosin surullista sellaista. Repolassa on sodan jälkeen toiminut suuri varuskunta, kuulemma 1600 asukkaan yhdyskunta. Kompleksissa oli kerrostaloasunnot henkilöstölle, oma sairaala, oma koulu ja tietysti tekniset rakennukset ja varikot. Kaikki tämä on hylätty jo ainakin 10 vuotta sitten sillensä.

Alueen rakennukset ovat lujarakenteisia, seisten yhä suorina, ikkunatta ovetta. Jostakin on nykerretty irti tiiliä, kuulemma joku paikallinen irrottaa niitä, puhdistaa ja myy. Myös metallitavara ja muu käyttökelpoinen on hyödynnetty täällä, josta rakennusalan tavaratalot ovat vähintään sadan kilometrin päässä. Armeijan rautaa, vaijereita, romua, on hautautunut sinne tänne, mutta romunkerääjä-yrittäjän pihalla on korkeat järjestetyt kasat romua odottamassa kuljetusta. Kuulen, että rautaromusta maksetaan kerääjälle 1 rupla kilolta, pörssihinta teollisuudessa on 3-4 ruplaa. Oli silloin aikoinaan ollut puhetta siitäkin mahdollisuudesta, että paikalliset olisivat saaneet muuttaa kasarmeihin, mutta asia oli sitten rauennut jostain syystä.

Täytyy tässä kohdassa kysyä kyllä, että mikä maa, mikä valuutta?

Illalla on taas sauna, iltapalan jälkeen televisiosta katsellaan jalkapalloa, kunnes uni voittaa. Sateisena iltana en muun ryhmän nuotioiltaan jaksanut lähteä, matkaa uimarannalle olisi 3 km, ja iltamyöhällä takaisin. Lenkkeillyt olin jo tarpeeksi siltä päivältä.

Isäntäväki harmitteli moneen otteeseen sateista kesää: ”ei anna heinää tehdä lampaille, ei kuiva puut”.

Huomenna olisi tiedossa kylällä Repolan kesäjuhla, jonne myös me turistit olisimme tervetulleita.

Aamulla tuntui jalat painavilta, ja niin liftasin ohi ajaneen paikallisen Ladan kyydissä Repolan keskustaan. Olin vähän etuajassa paikalla, ja hetihän huomasin paikallisen terassin, jonne suunnistin. Vaikka kaupassa ei ollut kahvilaa, ostin pullon Fantaa ja pussillisen pikkuleipiä, ja istahdin tarkastelemaan kylän elämää. Vähitellen alkoi väkeä virrata juhlapaikalle, ja matkatoverinikin löytyivät esiintymislavan liepeiltä.

Kuultiin karjalankielisiä lauluesityksiä, soittoa ja tanssia. Myyntikojusta ostin virkatun maton matkamuistoksi, värit melko ripeät, kuten kuvasta näkyy.

Täällä tutustuin hätkähdyttävään kansankäymälään, jonkalaista en ole ennen nähnyt. Huusissa oli niin kuin pöytä, noin 60 cm leveä, asiaankuuluva reikä oli aivan takaseinän vieressä. Tämän ainoan kerran olen tarvinnut muistella mäkihyppääjien tekniikoita.

Perheen puusee kyllä onneksi oli sopivasti mitoitettu ja aina siisti.

Majoitukseen pääsimme juuri ennen kuin ukonilma puhkesi, silti muutamia kuvia ehdin ottaa huolella ja suurella työllä hoidetusta koko pihan kokoisesta kasvimaasta.

Aamulla olikin sitten oltava linja-autossa klo 8, ja kotimatkalle. Poikkesimme tullessa Kostamuksen kaupungissa, josta sain oikein myönteisen käsityksen. Löytyi kuskin avustuksella oivallinen ravintola, ja tavaratalossakin ehdittiin hiukan kierrellä.

Unohtuneet olivat kaikki ennakkoluulot, ei edes hyttyset kiusanneet.

^{Vene rannassa
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Hirsityömaa
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Romua rannassa
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Tsasouna valmistumassa
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Kasarmit
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Terassi, jossa levähtää
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Informaatiota
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Juhlat
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Matto matkamuistoksi
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Kasvitarha
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

Kommentit

---

Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Matkakertomuksia maasta: Venäjä

• Pietarista Novgorodiin, osa 2

• Pietarista Novgorodiin osa 1

• Repolan kylillä

• Matka Repolaan

• Petroskoi 3, paluupäivä

• Petroskoi 2, kaupungilla

• Petroskoi, kaunis linnainen, menomatka

• Lahdenpohjassa syksyllä

• Sortavalaa aloittelijoille 2

• Sortavalaa aloittelijoille 1

• Keväinen retki Konevitsaan

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.
→