Petroskoi, kaunis linnainen, menomatka

Ihmettelen vieläkin, miten tulin lähteneeksi Petroskoihin silloin ensimmäistä kertaa. Mielikuvani kaupungista eivät olleet kovin houkuttelevat; harmaata teollisuusaluetta, ikäviä kortteleita, en tiedä mistä olin saanut tämmöisiä käsityksiä. Mutta niin vain istuin bussiin, vaikka tiedossa oli pitkiä vetoja, matka kiertäisi Aunuksen kautta.

 

Sortavalaan johtavalta tieltä sitten käännyttiinkin risteyksestä vasempaan, ja edes sielläpäinkään en ollut ennen käynyt. Vanha, kaunis Jääskeläisen huvila seisoo tien varrella, ja siitä alkaa matkan ensimmäinen kiinnostava osuus, ihana, pitkä Kirjavalahti, jota tie kiertää kapealla reunakaistaleella, retkeilevä jyrkän kallion ja rannan välissä.

Opas kertoi, että Sortavalassa sanotaan, että ”joka Kirjavalahden kiertää, sille kylmä kaali maistuu”, varmaan ajatellen jalkamiehiä ja kylmää kaalisoppaa.

Pitkärannan jälkeen poikettiin pikku huoltamolle kahville, ja minä tupakalle hiukan sivumpaan. Kahvilasta juoksi täti huutaen ja huitoen, näköjään minulle. Olin mennyt polttoainesäiliöiden äärelle kessuttelemaan. Varsinainen tupakointipaikkakin sitten löytyi baarin vierestä.

 Kuljettaja piti sopivasti 2 tunnin välein taukoja. Komein pysähdyspaikka oli Rajakontu. Ihmettelin kyllä että miksi tähän bussipysäkille jäätiin, jokunen mökki vain siinä tienvarressa kunnes ymmärsin. Se, mikä alavan pellon ja metsän takana siinsi, oli itse laaja Laatokanmeri. Kun aurinko osui kimalteleville laineille, oli näköpiirissä vain vettä, joku purje keinui veden päällä.

Tämmöistä paikkaa ei Suomessa voisi asuttaa pari mökineläjää; aita porttineen, kaivopumppu ja harmaa tupanen siinä tämän huikaisevan maiseman äärellä. On se niin käsittämätöntä.

(Vaikka kyllähän joku sanoi, että aluksi havaijilaisetkin ihmettelivät kovasti, että miksi tänne tuota väkeä tuppaa, eihän täällä ole muuta kuin tätä hiekkaa ja noita palmuja.)

Matka jatkui ohi Salmin, ohi Vitelen, jossa mökit nuukottivat joen rannalla, joen silta näkyy särkyneen. Jatkettiin läpi Aunuksen kaupungin. Emme pysähtyneet täällä, joten mahdollinen aunuksenkarjalainen kieli jäi kuulematta. Lisätäänpä paikka tavoiteluetteloon mennessä Syväriläisen luostarille joku kerta. Tämä kielen kuulemisen kiinnostus on meillä suomalaisilla vielä ylimääräinen lisä näillä retkillä, kulkeehan täällä myös paljon venäläisiä ja muidenkin maiden turisteja Karjalaa tutkimassa.

Nyt sitten päästiin huristelemaan leveää Pietari-Petroskoi tietä, ja kyllä autolle tie kelpasi, yhdellä vedolla perille Petroskoihin.

Majapaikkana oli hotelli Pohjola, eli Severnaja. Suoraan Petroskoin sydämessä, ehdottomasti sijainniltaan ykkönen. Ja entäpä historia! Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat seinät... Jotka muuten on todella paksut, ei naapurihuoneesta kuulu inaustakaan. Täällä ovat majoittuneet lukemattomat muinaisen puolueen napamiehet, ulkomaiset vieraat, sotaherrat narrineen. Ties mitä on puhuttu ja tapahtunut paksujen seinien takana. Ja nyt, aikojen käännyttyä päälaelleen, minäkin täällä. Nöyränä kiskon laukkujani kolmanteen kerrokseen (ei hissiä). Sillä ne ajat, kun liehittelijät, musikat ja palvelijat kantoivat laukut ja niiden omistajatkin tarvittaessa perille, ovat armotta mennyttä.

Majoittumisen jälkeen on lievästi sanottuna nälkä, ja mitäs muuta kuin syömään. Heti vastapäätä on ravintola Karelian Gornitsa, kellarissa niin kuin näyttää, sinne vaan, kai sieltä jotain kaalisoppaa saa.

Hohhoh, mummi rukka. Komeat oli tilat, karjalaisaiheista somistusta, kiveä, puuta. Tarjoilijat kansanpuvuissa, suomeksi palvellaan. Koska on nälkä ja matkakassa vielä alkamatta, tilataan illallinen. Alkupalat, liemi, pääruoka, salaatit, normaalit ruokajuomat. Hela hoito. Tilatessa, näes, sanelee nälkä. Ruoka oli todella hyvää, ja ruokailun aikana kävi meille karjalaisnoitakin povaamassa. Voe, onneksi sentään jälkiruuaksi oli valittu vain kahvi ja konjakki. Töin ja vaivoin vongerrettiin mahamme kadun yli hotelliin. Taisin nukahtaa ennen kuin pää osui tyynyyn.

 

Aamulla sitten tutustumaan Petroskoin kauhuihin.

 

 

 

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Kommentit

---

Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.