Kirjoittaja: sakuva
Kohdemaa: Venäjä
Kohde: Udmurtian tasavalta via Pietari, Kazan & Moskova
Kirjoitettu: 8.12.2013
Muokattu: 13.7.2014
Lukijoita: 6385
UDMURTIA ja VENÄJÄN METROPOLIT
Udmurtian junamatkan vaihtoasemat antoivat mahdollisuuden päivittää kolmen miljoonakaupungin Pietarin, Kazanin ja Moskovan kuvia digiaikaan. Junamatkoilla kahdella eri reitillä tallentui muistikorteille näkymiä niin maaseudulta kuin isoista ja pienistä asutuskeskuksistakin.
Allegrolla Pietariin
Junamatka Helsingistä Pietariin kestää nopealla Allegro-junalla vain kolme ja puoli tuntia. Rajamuodollisuudet hoidetaan matkan aikana, joten raja ylitetään ilman pidempiä seisahduksia. Ainoa pysähdys oli Viipurissa. Lahden ylittävältä rautatiesillalta sai hyvän kuvakulman jo aiemmin tutuksi tulleille Viipurin tunnuskohteille.
Pietariin saavuttua oli aikaa viisi ja puoli tuntia seuraavaan junaamme. Kun matkatavarat oli siirretty Suomen asemalta Laatokan asemalle, todettiin, että aika riittää vain yhteen helposti saavutettavaan kohteeseen. Valitsimme yhden metroetäisyyden päässä olevan Aleksanteri Nevskin aukion. Sen tunnetuin kohde on Aleksanteri Nevskin luostari, joka on yksi neljästä vanhan Venäjän Lavra-arvonimen saaneista suurista luostareista. Muut ovat Moskovassa, Kiovassa ja Pihkovassa. Aukio on Pietarin pääkadun Nevski Prospektin toinen pää. Sieltä Moskovan asemalle johtavaa osuutta kutsutaan Vanhaksi Nevskiksi.
Siperian rataa Udmurtiaan
Pietarista lähdimme Baikal-junalla yli vuorokauden kestäneelle matkalle legendaarisen Siperian radan yhtä haaraa Udmurtiaan. Iltapäivän ja illan mittaan vaihtelivat Leningradin oblastin maisemat maaseudusta kyliin ja pikkukaupunkeihin. Pysähdyimme suomalaisillekin tutuissa Olhavan ja Tihvinän kaupungeissa.
Moskovasta tulevaan Siperian radan haaraan yhdyimme yöllä. Aamulla herätessäni olimme Mantugovon asemalla Kostroman oblastissa. Asemalaiturilla paikalliset naiset ja muutama mieskin kaupustelivat marjoja ämpäreistään. Vaihtelevien kylä- ja maaseutumaisemien jälkeen saavuimme oblastin toiseen, edellistä suurempaan Šarjan kaupunkiin.
Pian Šarjan jälkeen ylitimme taas rajan ja saavuimme Kirovin oblastiin. Lukuisten ikkunassa vilahdelleiden kylien jälkeen saavuimme pienelle Shabalinon rautatieasemalle, jossa odottelimme melko kauan vastaantulevia junia. Seuraava asemarakennus olikin sitten melko massiivinen. Tulimme Kotelnitšiin, jossa yhdyimme vanhaan Vladimirista tulevaan Trans-Siperian päärataan. Kaupungin jälkeen ylitimme ensimmäistä kertaa Vjatka-joen ennen saapumistamme oblastin pääkaupunkiin, lähes puolen miljoonan asukkaan Kiroviin. Kirovin asemalaituri oli kuin basaaritori. Pitkähkön pysähdyksen aikana ehti niin kuvaamaan asemanseutua kuin tehdä ostoksiakin. Kirov oli viimeinen pysähdyksemme ennen Udmurtiaa, jonne saavuimme Vjatka-joen juoksua seuraten.
Pohjois-Udmurtia
Saavuimme Glazoviin, Pohjois-Udmurtian tärkeimpään ja yhteen tasavallan suurimmista kaupungeista yllättävän rankkasadekuuron piiskatessa meidät märiksi. Kaupungin laidalla on ollut muinaisugrilaisten kyläyhteisö Idnakar. Siellä ei vielä ole mitään muuta kuin mahtavaa maisemaa, mutta museo on suunnitteilla. Nyt vanhan kulttuurin kätkevää kumpua kuvatumpi olikin sateen jälkeinen upea sateenkaari.
Glazovista matka jatkui hieman etelämmäksi Jundan besermankylään. Besermanit ovat udmurtteihin kuuluva etninen ryhmä, jonka kieltä pidetään udmurtian murteena. Nykyään heillä on alkuperäiskansan asema. Kylän museossa tutustuimme besermanien historiaan ja elämään käsitöineen ja ruokakulttuureineen.
Yöksi tulimme piirikeskus Kezin laidalla olevaan matkailukeskukseen, jossa majoituimme kahdeksi yöksi paikalliseen luhtiaittaa muistuttavaan kenosiin. Majapaikassamme oli niin pieni museo kuin käsityömyyntiäkin.
Seuraavana päivänä meidän piti mennä Kamajoen alkulähteille, mutta viime päivien rankkasateet olivat moukaroineet sinne johtavat tiet ajokelvottomiksi. Muuttunut ohjelmamme suuntautui nyt naapuripiirin keskukseen Debjosyyn. Sen edustalla on udmurttien pyhä vuori Baygurez. Siellä saimme tutustua luonnonuskonnon harjoittamiseen ja nauttia musiikkiesityksistä. Pyhän vuoren nautintoihin kuului myös leipä ja pontikka. Tervetuloseremoniaa johti kunnanjohtaja.
Pyhältä Baygurez-vuorelta siirryimme Debjosyn keskustaan. Täydennettyämme henkilökohtaisia ruoka- ja ennen kaikkea juomavarastojamme tutustuimme käsityökeskukseen, jossa saimme tutustua myös käsitöiden tekoon.
Matkalla takaisin nautimme lounaan Kezin keskustassa, jossa katseet ja objektiivit suuntautuivat myös taidokkaisiin puuveistoksiin.
Majapaikassamme meitä jo odotti illan ensimmäinen mummokuoro. Se oli vanhauskoisten venäläisten Kamuski-kuoro Kaman alkulähteiltä. Jäi hieman epäselväksi miten he pääsivät tulemaan sieltä ajokelvottomien teiden takaa.
Vanhauskoisten musiikkiesityksen ja seura- ja piirileikkien vielä kestäessä saapuivat luoksemme seuraavat esiintyjät, udmurttimummojen Kubanza-kuoro. Meno jatkui koko illan, kun esiintyjiin liittyi vielä nuorten Elävä lähde -duo. Illalliseen valmistauduttiin pitkin iltaa, piirakoita paistettiin ja huipennuksena oli pontikkapullon kätkevä hanhi. Saunan jälkeen maistuikin jo yöuni.
Seuraavana aamuna matkamme jatkui lounaaseen. Läheisellä lähteellä täytimme vesipullomme raikkaalla vedellä. Ajoimme Igran piirikeskuksen kautta Bazkejevoon, jossa on Siperiantiemuseo ainoassa alkuperäisenä säilyneessä vankilarakennuksessa.
Saapuessamme paikalle oli kahlevankien kuljetus selleihin juuri menossa. Sisällä mekin saimme osamme vankimuonasta, puuroa ja leipää.
Paluumatkalla nautimme lounaan Igran pikkukaupungissa (tai isossa kylässä). Pysähdyimme vielä läheisessä Sundurissa, jossa tutustuimme Udmurtian kulttuurikeskukseen ja museoon, sielläkin musiikin tahdittamana. Osallistuimme myös piirakoiden paistamiseen.
Pääkaupunki ja Keski-Udmurtia
Matkamme jatkui Keski-Udmurtiaan. Ajoimme Jakšur-Bodjan piirikeskuksen läpi etelään, kunnes pääkaupunki Iževskin kehätieltä suuntasimme itään Udmurtian suurimpiin kaupunkeihin kuuluvaan Votkinskiin. Kaupungin sijainti on kaunis suuren tekojärven rannalla. Kuuluisa se on kuitenkin säveltäjä Pjotr Tšaikovskin synnyinkaupunkina. Hänen lapsuudenkodissaan on Tšaikovski-museo, joka luonnollisesti oli meidänkin vierailumme syy. Kahdeksi seuraavaksi yöksi palasimme pääkaupunki Iževskiin, jossa meillä oli matkan ainoa hotellimajoitus. Tulimme kaupunkiin illan jo hämärtyessä.
Iževsk on hieman Helsinkiä suurempi metaloliteollisuuskaupunki, jonka varmaan tunnetuin tuote on Kalašnikovin rynnäkkökivääri, jonka hän suunnitteli juuri Iževskissä. Aseen "ansioluettelo" maailman yleisimpänä aseena ei välttämättä ole mieltä ylentävä. Kaupungin toinen kuuluisa tuotemerkki on autoja ja moottoripyöriä valmistava IŽ (ИЖ). Suomessa sen moottoripyöriä myytiin aikoinaan IC -merkk8isinä. Pieni aamulenkki seuraavana päivänä Pushkinin, Kirovin ja Karl Marxin katujen kautta toi ooppera- ja balettiteatterin, kulttuuritalon ja ostoskeskusten reunustamalle Keskusaukiolle, jonka kulmassa hotellimmekin sijaitsi parlamentin naapurissa. Itse aukiota elävöittivät veistokset, kukkaistutukset ja lukuisat myyntikojut.
Päivän ohjelma alkoi tutustumisella Udmurtian kansallismuseoon. Hyvin järjestetyn museon kokoelmista löytyivät myös ensimmäisen Udmurtian päivämme kohteesta, Idnakarin muinaisasumuksesta löydetyt koristeelliset esineet. Kansallismuseon korttelissa sijaitsevat myös presidentinlinna ja parlamentti.
Museon jälkeen ajoimme Iževskij prud -tekojärven rannalle, jossa on näyttävä ”Ikuisesti Venäjän kanssa” -400-vuotismuistomerkki. Tekojärven etelärannan teollisuusalueella sijaitsee mm. tunnettu Iževskin asetehdas, vastapäätä pohjoisessa taas on asuntoja.
Iževskistä etelään
Pääkaupungille omistetun aamupäivän jälkeen suuntasimme iltapäiväksi Karamas-Pelgan kylään Etelä-Udmurtiaan. Sielläkin oli mummokuoro vastassa. Udmurtian kulttuurikeskuksessa nautimme pitkän lounaan. Ulkona leikittiin ja laulettiin tutustuen isäntiemme kulttuuriin, mm. muinaisudmurttien pyhään taloon kualaan. Häänäytelmä esitettiin suomalaisvoimin. Lopuksi paistettiin ulkona lettuja.
Paluumatkalla öljykenttien sivuitse pysähdyimme Euroviisukisassa komeasti kakkoseksi yltäneen mummokuoron kotikylässä Buranovossa. Mummot olivat kiertueella Kaliningradissa, mutta kylän kulttuuriin tutustuimme huopataiteilija Alexander Pilin ateljeessa. Buranovon uusi kulttuuritalo oli valmistumassa ja mummojen tuella valmistuva uusi kirkkokin oli saanut jo kivijalan.
Takaisin pääkaupunkiin
Illansuussa palasimme Iževskiin vielä yhdeksi yöksi. Pääkaupungin viimeisen aamupäivän ohjelmana oli tutustuminen kahteen naapurukseen. Mikaelin (Mihailin) katedraali on uudempi pääkaupungin kahdesta katedraalista. Sen esikuvina ovat olleet Moskovan Punaisentorin Pyhän Vasiliuksen katedraali sekä Aleksanteri II:n murhapaikalle rakennettu Pietarin Verikirkko.
Katedraalia vastapäätä sijaitsee Mihail Kalašnikoville omistettu asemuseo. Hän suunnitteli Iževskissä mm. maailman tunnetuimman aseen, Kalašnikov AK-47 –rynnäkkökiväärin. Iževskin asetehtaalta on lähtenyt maailmalle myös muita tunnettuja merkkejä, mm Baikal-haulikot. Museon suomalaisväriä edustaa Sakon osasto.
Näiden kohteiden naapuruudesta huolimatta museon kotisivuilla vakuutetaan:
Please note that the St. Mikhail Cathedral wasn't named after Mikhail Kalashnikov!
Uskottakoon, sillä katedraali valmistui 12 vuotta ennen Kalašnikovin syntymää.
Taas Etelä-Udmurtiaan
Kohteemme Etelä-Udmurtiassa oli Malaja Purgan piirikeskus. Lounaan jälkeen tutustuimme kirjastotalon käsityökeskukseen ja sen jälkeen laajaan puuveistospuistoon.
Viimeistä Udmurtian iltaamme vietimme Orlovon kylässä, jonne meidät toivotti tervetulleiksi jo tuttuun tapaan mummokuoro. Tutustuimme monipuolisesti eteläudmurtialaiseen kulttuuriin. Perinneohjelmassa oli käsityötä, musiikkia, leikkiä, ruokaa ja juomaa. Kävimme myös kylän laidalla olevassa uhrilehtoon, jonne veimme kyläläisten kanssa vainajille ruokia.
Viimeiseksi yöksi majoituimme perheisiin. Meidän isäntinämme olivat tunnetun hiihtäjän Maksim Vylegžanin vanhemmat. Hänen siskonsa Olga toimi tulkkinamme. Hän opiskelee suomen kieltä Tarton yliopistossa.
Illan päätteeksi juhlittiin ja tanssittiin pihamaalla. Haukka käytti tilaisuutta hyväkseen hyökäten mustan kanan kimppuun, muttei saanut raatelemaansa kanaparkaa mukaansa.
Bussilla Tatarstaniin
Lähtöpäivän aamuna kylän kukot tarjosivat aidon kukkotappeluesityksen. Taistelun loppuselvitys jäi näkemättä, sillä matkamme jatkui Udmurtiasta bussilla naapuritasavalta Tatarstaniin. Tien varrella oli alueelle tyypillisten pesusienten myyntikojuja vieri vieressä. Pysähdyimme vielä ostamaan ja kuvaamaan niitä. Tasavaltojen rajalla oli molemmin puolin mahtavat tervetulomonumentit. Ajoimme Pohjois-Tatarstanin poikki tasavallan pääkaupunkiin Kazaniin. Öljyllä rikastuneen Tatarstanin pääkaupunki kuuluu Venäjän miljoonakaupunkeihin. Kazanin federaatioyliopisto (entinen valtionyliopisto) on Venäjän toiseksi vanhin ja yksi maineikkaimmista. Sen tunnettuja opiskelijoita olivat mm. Leo Tolstoi ja Vladimir Lenin.
Loppupäivä Kazanissa
Kazan ei ollut minulle uusi kokemus, sillä 14 vuotta sitten olin Kamera-lehden kuvausmatkalla Tatarstanissa, lähinnä Volgan-Kaman kansallispuistossa, mutta muutaman päivän myös Kazanissa.
Kazaniin tultiin Nikolai Jeršovan katua, joka jatkui Karl Marxin katuna kaupungin ytimeen eli Kremlin muureille saakka. Tällä pitkällä katuosuudella sijaitsevat monet kulttuurin ja sivistyksen tärkeät laitokset, kuten Tupoleville omistetun teknisen yliopiston rakennuksia, taidekoulu, valtion taidemuseo ja ooppera- ja balettiteatteri. Lounaan nautimme maatalouspalatsissa, jonka edustalla myös hääpari osoitti rakkauttaan. Palatsilta avautui mahtava panoraama Kremliin moskeijoiden minareetteineen ja kirkkojen torneineen.
Paikallisoppaan johdattelemina tutustuimme aluksi Bogoroditskijn luostariin, jonka pääkirkon vetonaula on kuuluisa Kazanin jumalanäidin ikoni. Pysähdyimme myös Fuksin aukiolla. Tämän saksalaista alkuperää olleen tiedemiehen patsaan erikoisuus on kuvanveistäjän hänen kävelykeppinsä päähän tekemä taiteilijan omakuva. Puistosta avautui myös näköala Kazanka-joelle ja sen pohjoisrannalle.
Kaupunkiajelulla kiersimme myös nykyeliitin valtakeskittymän Vapaudenaukion, jonka varrella sijaitsevat tasavallan parlamentti, kaupungintalo, kansallinen konserttisali ja ooppera- ja balettiteatteri sekä kookas Leninin patsas.
Kiertoajelu toi silmien eteen lukuisia moskeijoita ja kirkkoja sekä muita arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia. Pysähdyimme kaupungin vanhimman moskeijan al-Mardzanin luona sekä aikoinaan Lenin-museoksi rakennetulla Tatarstanin kulttuurikeskuksella. Reitti kulki myös Kazanin maineikkaan yliopiston kautta.
Poikkesimme vielä vanhaan puurakennustyyliin tehdyssä viihdekeskus Tugan Avylymissa ennen Kazanin päänähtävyyttä, UNESCOn maailmanperintöluetteloonkin kuuluvaa Kremliä.
Kazanin Kreml on Kazanka-joen suulla paikassa, jossa joki laskee Volgaan. Sitten viime käyntini on Kremlin muurien sisäpuolelle rakennettu mahtava Kolsärifin moskeija paikalle, josta Iivana Julma purkautti silloisen suurmoskeijan puoli tuhatta vuotta sitten. Tuhottuaan Kremlin kaikki moskeijat rakennutti Iivana tilalle ortodoksikirkkoja, joista huomattavin on Marian ilmestyksen katedraali. Museoiden ja molempien uskontojen tärkeimpien temppeleiden lisäksi Kremlin muurien sisäpuolella asustelee myös Tatarstanin presidentti.
Myöhään illalla jatkoimme matkaamme yöjunalla Moskovaan.
Päivä Moskovassa
Moskova on ehtinyt tulla tutuksi monilla matkoilla neljän vuosikymmenen ajalta. Edellinen käynti ajoittui kuitenkin viime vuosituhannen loppuvuosille, joten kuvien päivittäminen digiaikaan oli täälläkin paikallaan.
Juna saapui aamulla Komsomolskajan aukion laidalla sijaisevalle Kazanin rautatieasemalle. Aukiolla on myös kaksi muuta asemaa, Jaroslavin asema ja Leningradin asema, jolta matkamme jatkui myöhään illalla Pietarin kautta Helsinkiin. Siirsimme tavaramme lähtöasemamme säilytykseen ennen kuin lähdimme metrolla kaupungin ydinkeskustaan. Aikaa pääkaupungille oli koko päivä, sillä yöjunamme lähtisi vasta iltakymmeneltä.
Juuri saneeratulta Bolšoi-teatterilta kävelimme Moskovan sydämeen Punaiselle torille ja Kremlille. Oli lauantai, joten pääkaupunki oli täynnä häähumua. Liikkeellä olivat lähinnä morsiamet, jotka soivat valloittavan hymynsä myös tuntemattomalle valokuvaajalle. Hieman sateinen sää ei tuntunut haittaavan menoa myöskään Punaisella torilla, jossa turistit kuvauttivat itseään milloin minkin tunnetun kohteen edessä. Tavaratalo GUM on ollut jo parikymmentä vuotta hienoimpien länsieurooppalaisten tavaratalojen luokkaa, myös hinnoiltaan. Sen sisätilojen viehättävät kuvakulmat eivät kuitenkaan maksaneet mitään.
Moskva-joen sillalta avautuivat hyvät kuvakulmat niin Kristus Vapahtajan uudelleen rakennetulle katedraalille kuin valtionyliopistollekin.
Kremlin edusta tuntemattoman sotilaan haudan ikuisine tulineen ja kunniavartiosotilaineen oli kuin silloin ennen. Itse Kremlin sisäänpääsystä myöhästyimme, syynä liian varhainen sulkemisaika valoisana kesäiltana.
Illan suussa kävelimme kävelykatu Arbatille, joka on jo muutaman vuosikymmenen ollut taiteilijoiden ja turistien suosima ajanviettopaikka.
Kesäillan jo pimetessä palasimme Komsomolskajan aukiolle, jonka Leningradin asemalta kotimatkamme alkoi.
Teksti ja kuvat: Sakari Niemi
Udmurtian kuvat osoitteessa:
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/UDMURTIA+2012/
Matkan muut Venäjän kuvat osoitteessa:
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/VENÄJÄN+METROPOLIT+2012/
Matkakertomus kuvaesityksenä myös osoitteessa:
http://www.123kotisivu.fi/sakuvia/66120798
Matkakertomus kuvineen pdf-muodossa osoitteessa:
http://sakuva.kuvat.fi/kuvat/SNmatkakuvaraportteja.pdf/UDMURTIA+ja+VENÄJÄN+METROPOLIT.pdf
Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!
Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.
Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!
→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.
© 2008 - 2024 Matkailijat.net | Info | Mainosta sivuillamme
0.027441024780273|1733606542.9134|1733606542.886