Pietarista Novgorodiin osa 1

 

Heinäkuun alun rankkasateessa ajoi bussimme Pohjois-Karjalasta kohti Svetogorskia.

Olin vihdoin matkalla kohti Novgorodia. Olin jo kauan etsinyt sopivaa tilaisuutta matkustaa tähän Venäjän historiaan liittyvään vanhaan kaupunkiin.

 Rajanylityksen jälkeen poikettiin huoltoasemalle, jossa virkistäydyttiin kahvein. Ostin paristot kameraan. Tie on kohtuullisen hyvä, läpi Jääsken, Kannaksen, ohi Viipurin suoraan asiaan; ensin Pietariin.

Pietariin saavuttiin noin tunti siinä mielessä, että kun jo näytti, että ollaan kaupungissa, saimme ajaa ja ajaa yhä jatkuvien esikaupunkialueiden läpi. Siinä sai ainakin käsityksen kaupungin koosta. Hotellimme oli Ohtinskaja, lähes kaupungin sydämessä Nevan rannalla,.Kaupunginosa on Ohta, siellä on jossain historian vaiheessa asunut paljon suomalaista väkeä. Ryhmämme sai huoneet kahdeksannesta kerroksesta, ovi kerrosta kiertävälle parvekkeelle oli niitä varten, joita ei huimaus vaivaa. Minua ilahdutti tuhkakuppi huoneessa, parvekkeen ovella sitten istuin iltaisin tupakoimassa ja ihailemassa Pietarin valkeita öitä.

Majoittumisen jälkeen illalla tutustuimme hotellin ympäristöön, sadekin oli jäänyt taakse. Ranta on rakennettu leveäksi virkistysalueeksi, kaupunkilaiset perheet lapsineen, kuntohölkkääjät, rullaluistelijat ja tietysti aina oivalliset onkimiehet viettivät siellä kaunista iltaa. Huoltsikalta ostetut paristot loppuivat 6 kuvan jälkeen, joten uudet ostettiin lähistöltä kivijalkakaupasta. Kävelimme ympäristöä, siltoja ja rantaa, kahvilla poikettiin juomassa cappuccinot, hinta 190 ruplaa/annos. Oli kyllä hyvääkin.

Todella runsaan ja monipuolisen aamupalan jälkeen lähdettiin kaupungille kiertoajelulle paikallisen huumorintajuisen, hauskan oppaan johdolla. Rankkasateessa ja ruuhkaisessa kaupungissa bussin kulku oli hidasta, niin että me matkustajat saimme rauhassa katsella kuuluisan Pietarin elämää ja nähtävyyksiä tarvitsematta edes kastella vaatteitamme. No, hieman kastuttiin jonottaessa Iisakin kirkon lippuluukulle. Kirkko on museona, joten lippu oli ostettava, hinta 300 ruplaa. Sisällä sai myös ottaa valokuvia.

Kiertoajelun jälkeen opas jäi matkasta, ja bussimme työntyi kohden Moskovan valtatietä, ja Novgorodia, jonne matkaa on 180 km Pietarista.

On ollut aika, jolloin tien varrella on ollut kilometreittäin viljelyksiä; viljaa, perunaa ja omenatarhoja Pietarin kaupungin tarpeisiin. Nyt tieltä näkyi hauskojen pikku kylien takana vain niittyjä, mutta karjaa ei juuri lainkaan, ei mökkiläisillä edes lampaita tai kanoja ollut huomattavissa pihoilla tai niityillä, eikä heinää näyttänyt tarvitsevan kukaan. Jättiputkea näkyi surullisen laajoina esiintyminä pitkin matkaa. Tämä pani miettimään aikojen muutosta täälläkin, sillä kyllä Pietarin kaupoissa ja ravintoloissa näytti kuitenkin elintarvikkeita olevan kuin runsaudensarvessa, paljon enemmän kuin 1970-luvun alussa, jolloin näillä seuduin viimeksi kuljin.

Kuljettaja ajoi puolimatkassa tienvarren kahvilan pihaan, luotti kai lukuisten rekkojen vinkkiin, joita pihalla myös oli. Talon takaa nousi savua, ja kas, oikein arvattu, saslikkivartaathan ne siellä paistuivat. Siis saslikit pöytään, päälle juotiin kahvit ja menoksi.

Havumetsien väki huomasi pian, että maasto muuttui yhä lehtevämmäksi, tammea, vaahteraa ja muita jaloja lehtipuita valtapuina, havupuitakin toki siellä täällä vielä näkyi.

Joku kommentoikin, että villisikamaisemiahan nämä ovat.

Novgorodin lähellä jo näkyi suuri karjatila, ja pyöröpaaleja koottiin pelloilta.

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Kommentit

---

Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.