Matka Repolaan

---

Kun Repola-seura oli päättänyt heinäkuun alkupuolella tehtävästä retkestä, päätin minä lähteä mukaan. Tosin vähän arvelutti tieto perhemajoituksesta, kun edessä olisi sentään kolme yötä.

Halu käydä, edes kerran ”tarunomaisessa” Repolassa, sukuni maisemissa, voitti. Koetin hankkia tietoja mistä vain löysin. Ostin venäläiset kartat, sekä tilasin suomalaisen kirjan ”Rajantakaista Karjalaa”. Matkavarustuksia suunnittelin huolella. Hyttysten varalta, majoituksen puutteellisuuksien varalta, entäs saniteettihuolto, evästys, tuliaiset. Väki on köyhää, elävät luultavasti kalaa syömällä näin kesäisin, perunavarastot ovat varmaan jo lopussa eikä uutta perunaa ole vielä mistä ottaa. Hyttysiä tulee olemaan paljon, etenkin jos maasto on suoperäistä.

Sanalla sanoen, olin kauhun ja innostuksen vallassa. Seikkailumieli ja mukavuudenhalu pyörivät mielessä edestakaisin.

Niinpä sitten lähtöaamuna oli pakattu hyttysvoiteet, makuupussi, kosteuspyyhkeet, säilykeruokaa, vaihtovaatteet ja hieman tuliaisia majoituspaikan isäntäväelle. Täysi linja-auto lähti Joensuusta kohden Vartiusta.

Matkustajat piti reippaina kuljettajamme, jonka hyvää tuulta ja kevyttä jutustelua riitti linja-auton takapenkille asti.

Meidän onneksemme matkapäivänä oli pilvipoutainen keli, tie kuiva eikä autoon paahtanut liiaksi aurinko. Rajan ylitys sujui ongelmitta, kaikkien paperit olivat kunnossa. Vartiuksesta tie jatkui asfalttipäällysteisenä ohi Kostamuksen kaupungin, seuraillen rautatietä.

Tiksan tienhaarasta käännyttiin sitten hiekkatielle, jota olisi edessä 111 km Repolaan. Käytännössä ajettiin länteen päin, kohti Suomea, Repolasta Suomeen suorinta tietähän on matkaa vain 30-40 km.

Joensuusta oli lähdetty matkaan aamulla klo 07, välillä oli otettu kahvit Kuhmossa, mutta nyt alkoi tuntua, että ei tauko tekisi pahaa.

Ne, jotka tunsivat tien, neuvoivat kauniin paikan Tiksajärven rannalla, joka on valoisaa kangasmetsää. Kuljettaja loihti kahvipannun, keittimen ja haitarin esiin, ja kahvin ihanan tuoksun leijuessa soi meille harmonikka suloisesti, järven välkehtiessä edessämme aivan neitseellisenä asumattomine rantoineen.

Matka jatkui halki petäjäkankaiden. Huomiota kiinnitti kelopuun runsaus karjalaisessa maastossa. Totta kai, tuntuuhan se talousmetsän kannalta ajatellen haaskaukselta, mutta kaikenlaiselle luonnon omalle tohinalle siellä lienee mitä parhaat edellytykset.

Tie Repolaan on ” tomssuhiekkaa”, kohtuullisen tasainen ja leveä. Välillä oli jostain syystä 2-3 km pätkiä asvalttia, en saanut järkeiltyä että minkä ihmeen takia oli tänne korpeen tehty asfaltointia sinne tänne.

Lähestyttäessä Repolaa oli ensin Omelien kylä, jonne vei silta yli lahdelman. Täältä matka jatkui Repolan keskustaan, jonne saavuttiin ohi ison hylätyn kasarmialueen. Autosta noustiin katselemaan ympärillemme kello 19, joten melko tasan 12 tuntia oli vierähtänyt

pyörien päällä, taukoineen.

Paikalla kävi melkoinen kuhina, kun ne jotka olivat lupautuneet majoittajiksi, etsivät sopivan kokoista ryhmää, osa taas oli tullut vastaan suomalaisia entisiä tuttujaan tai sukulaisiaan.

Kolme meistä pääsimme yhden maasturin kyytiin tavaroinemme, ja niin torinseutu tyhjeni, hajaannuimme kukin tahoillemme.

Isäntäväki oli varannut meille ilta-aterian, runsaan ja maistuvan, asiaan kuuluvine juomineen, ja sitten saunaan! Sauna oli aivan tutun tuntuinen siisteine pukuhuoneineen ja puhtaine lauteineen. Löylyä ja vettä riitti matkan vaivoista virkistymiseen yllin kyllin. Kesäilta jo hämärtyi saunan jäljiltä jäähdytellessä ulkona seinänvieruspenkeillä tarinoidessa. Kävi ilmi, että emäntämme puhui suomea vapaasti, isäntä oli täysin venäjänkielinen, ja kovin iloinen minun vähäisistä venäjänkielen taidoistani.

Teetä ja hieman lisää olutta, niin jopa uni maistui olohuoneen sohvalla verrattoman makeasti.

Kaksi matkakumppaniani, pariskunta, olivat majoitettuina toiseen huoneeseen omaan rauhaansa, isäntäväellä oli oma pikku huoneensa.

Emäntämme, nimeltään Ali, oli jo aamulla rakentanut aamiaiseksi lähes täyden aterian, jonka kimppuun kävimme rynnistäen, mutta kun keittiöstä korvattiin voittomme yhä uusilla lisillä, oli viimein uupuneina annettava periksi, ja siirryttävä isännän kanssa pihaan tupakalle, ja tarkastelemaan piha-aluetta. Näin alkoi ensimmäinen päivä Repolassa.

^{Lampaat
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Kylän kauppa
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Kylänraitti
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Majoitus
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Sauna rannassa
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{ranta
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Metsäkatu
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

^{Repolan tie
(lisätty: 24.2.2009 00:00)}

Kommentit

---

Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Matkakertomuksia maasta: Venäjä

• Pietarista Novgorodiin, osa 2

• Pietarista Novgorodiin osa 1

• Repolan kylillä

• Matka Repolaan

• Petroskoi 3, paluupäivä

• Petroskoi 2, kaupungilla

• Petroskoi, kaunis linnainen, menomatka

• Lahdenpohjassa syksyllä

• Sortavalaa aloittelijoille 2

• Sortavalaa aloittelijoille 1

• Keväinen retki Konevitsaan

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.
→