Kun Repola-seura oli päättänyt heinäkuun alkupuolella
tehtävästä retkestä, päätin minä lähteä mukaan. Tosin vähän arvelutti tieto
perhemajoituksesta, kun edessä olisi sentään kolme yötä.
Halu käydä, edes kerran ”tarunomaisessa” Repolassa, sukuni
maisemissa, voitti. Koetin hankkia tietoja mistä vain löysin. Ostin venäläiset
kartat, sekä tilasin suomalaisen kirjan ”Rajantakaista Karjalaa”.
Matkavarustuksia suunnittelin huolella. Hyttysten varalta, majoituksen
puutteellisuuksien varalta, entäs saniteettihuolto, evästys, tuliaiset. Väki on
köyhää, elävät luultavasti kalaa syömällä näin kesäisin, perunavarastot ovat
varmaan jo lopussa eikä uutta perunaa ole vielä mistä ottaa. Hyttysiä tulee
olemaan paljon, etenkin jos maasto on suoperäistä.
Sanalla sanoen, olin kauhun ja innostuksen vallassa.
Seikkailumieli ja mukavuudenhalu pyörivät mielessä edestakaisin.
Niinpä sitten lähtöaamuna oli pakattu hyttysvoiteet,
makuupussi, kosteuspyyhkeet, säilykeruokaa, vaihtovaatteet ja hieman tuliaisia
majoituspaikan isäntäväelle. Täysi linja-auto lähti Joensuusta kohden
Vartiusta.
Matkustajat piti reippaina kuljettajamme, jonka hyvää tuulta
ja kevyttä jutustelua riitti linja-auton takapenkille asti.
Meidän onneksemme matkapäivänä oli pilvipoutainen keli, tie
kuiva eikä autoon paahtanut liiaksi aurinko. Rajan ylitys sujui ongelmitta,
kaikkien paperit olivat kunnossa. Vartiuksesta tie jatkui
asfalttipäällysteisenä ohi Kostamuksen kaupungin, seuraillen rautatietä.
Tiksan tienhaarasta käännyttiin sitten hiekkatielle, jota
olisi edessä 111 km
Repolaan. Käytännössä ajettiin länteen päin, kohti Suomea, Repolasta Suomeen
suorinta tietähän on matkaa vain 30-40 km.
Joensuusta oli lähdetty matkaan aamulla klo 07, välillä oli
otettu kahvit Kuhmossa, mutta nyt alkoi tuntua, että ei tauko tekisi pahaa.
Ne, jotka tunsivat tien, neuvoivat kauniin paikan
Tiksajärven rannalla, joka on valoisaa kangasmetsää. Kuljettaja loihti
kahvipannun, keittimen ja haitarin esiin, ja kahvin ihanan tuoksun leijuessa
soi meille harmonikka suloisesti, järven välkehtiessä edessämme aivan
neitseellisenä asumattomine rantoineen.
Matka jatkui halki petäjäkankaiden. Huomiota kiinnitti
kelopuun runsaus karjalaisessa maastossa. Totta kai, tuntuuhan se talousmetsän
kannalta ajatellen haaskaukselta, mutta kaikenlaiselle luonnon omalle tohinalle
siellä lienee mitä parhaat edellytykset.
Tie Repolaan on ” tomssuhiekkaa”, kohtuullisen tasainen ja
leveä. Välillä oli jostain syystä 2-3 km pätkiä asvalttia, en saanut järkeiltyä
että minkä ihmeen takia oli tänne korpeen tehty asfaltointia sinne tänne.
Lähestyttäessä Repolaa oli ensin Omelien kylä, jonne vei
silta yli lahdelman. Täältä matka jatkui Repolan keskustaan, jonne saavuttiin
ohi ison hylätyn kasarmialueen. Autosta noustiin katselemaan ympärillemme kello
19, joten melko tasan 12 tuntia oli vierähtänyt
pyörien päällä, taukoineen.
Paikalla kävi melkoinen kuhina, kun ne jotka olivat
lupautuneet majoittajiksi, etsivät sopivan kokoista ryhmää, osa taas oli tullut
vastaan suomalaisia entisiä tuttujaan tai sukulaisiaan.
Kolme meistä pääsimme yhden maasturin kyytiin tavaroinemme,
ja niin torinseutu tyhjeni, hajaannuimme kukin tahoillemme.
Isäntäväki oli varannut meille ilta-aterian, runsaan ja
maistuvan, asiaan kuuluvine juomineen, ja sitten saunaan! Sauna oli aivan tutun
tuntuinen siisteine pukuhuoneineen ja puhtaine lauteineen. Löylyä ja vettä
riitti matkan vaivoista virkistymiseen yllin kyllin. Kesäilta jo hämärtyi
saunan jäljiltä jäähdytellessä ulkona seinänvieruspenkeillä tarinoidessa. Kävi
ilmi, että emäntämme puhui suomea vapaasti, isäntä oli täysin venäjänkielinen,
ja kovin iloinen minun vähäisistä venäjänkielen taidoistani.
Teetä ja hieman lisää olutta, niin jopa uni maistui
olohuoneen sohvalla verrattoman makeasti.
Kaksi matkakumppaniani, pariskunta, olivat majoitettuina
toiseen huoneeseen omaan rauhaansa, isäntäväellä oli oma pikku huoneensa.
Emäntämme, nimeltään Ali, oli jo aamulla rakentanut
aamiaiseksi lähes täyden aterian, jonka kimppuun kävimme rynnistäen, mutta kun
keittiöstä korvattiin voittomme yhä uusilla lisillä, oli viimein uupuneina
annettava periksi, ja siirryttävä isännän kanssa pihaan tupakalle, ja
tarkastelemaan piha-aluetta. Näin alkoi ensimmäinen päivä Repolassa.