Tässä rajan lähellä asuessa joskus tuntuu, että kaikkihan
ovat Sortavalassa käyneet. Näinhän ei ilmeisesti kuitenkaan ole, joten tässä
pikku tarinaa Sortavalasta näinä viime vuosina, ja vähän matkastakin, ryhtynen
oppaaksenne.
Me aloitamme matkan Niiralasta, jonka raja-aseman kautta
tullaan Värtsilän raja-asemalle Venäjällä. Täällä proseduurit ovat ne
tavalliset, puomilla esitetään passi, sitten jonoon passintarkastusta varten.
Passintarkastukseen kutsutaan autot järjestyksessä, luukulla esitetään passi,
migraatiokortti asianmukaisesti täytettynä sekä auton rekisteriote. Kuljettaja
vie auton sitten tullitarkastukseen, matkustajat menevät tullirakennukseen
odottelemaan autoa. Rakennuksessa on Venäjän pankki, jossa voi vaihtaa valuuttaa.
Auton tullaaja esittää tullikopilla rekisteriotteen ja tulliselvitysasiakirjan
kahtena, joista toisen saa takaisin leimattuna paluuta varten, kuten edellä
migraatiokortinkin toinen kappale. Sitten jäädään odottamaan että tullimies
tarkastaa auton ja matka- ym. tavarat joita matkustaja aikoo tuoda Venäjälle.
Kun auto on tarkastettu, tulevat mahdolliset matkustajat kyytiin, ja auto
ajetaan puomin eteen, jossa esitetään passi niin että äsken passiin saatu leima
näkyy. Puomi nousee, olet Venäjällä.
Kuten minä usein sanon, puomilta alkaa seikkailu.
Tämmöinen on se rajan menettely, siihen kyllä usein liittyy
jonotuksia, kun väkeä tulee ja menee koko ajan. Kuvassa nähdään näkymä saapumisesta, jono on menossa takaisin Suomeen. Suomalaiset ja muut EU:n kansalaiset ovat omassa jonossaan, venäläiset omassaan.
Muistutan heti, että vaikka tie on suomalaisten rakentama,
voi siellä olla kuoppia, joten ajellaan vaan rauhallisesti.
Heti puomin vieressä on ensimmäinen bensa-asema, puolen
kilsan päässä toinen, kolmas radan takana. Radan takana on myös se kuuluisa
Hirsitalo-niminen kauppa, jossa voi vaihtaa valuuttaa (epävirallinen!) ja
suorittaa ostoksia; lähinnä makeisia, juomia ja tupakkaa sekä CD-levyjä.
Vastapäätä lähtee tie Värtsilän kylälle, kaksi siltaa yli Jänis- ja Juvanjokien
ja siellä on toinen puoli Värtsilää. Toinen puoli on Suomessa.
No, Hirsitalon ympäristössä on myös tori sekä Kolmas Plus
kauppa ja suosittu kahvila.
Tämän oppaan mukana otamme kahvit ja tukevat leivokset siinä
, (samoin kannattaa ”pestä kädet”; toiletti on varsin siisti).ennen kuin matka
jatkuu kohti Puikkolaa. Puikkolassa on myös bensa-asema Lukoil, kahvila Ivana
sekä pieni majoitusliike, erittäin siisti ja edullinen. Tämän jälkeen seuraa
Matkaselän bensa-asema ja sitten Ruskealan kylä.
Ruskeala sijaitsee mäen päällä. Mäkeä kiertää Tohmajärvestä
alkava Tohmajoki. Ennen mäelle nousua on oikealle johtava marmorimurskeella
peitetty kapoinen tie, joka johtaa Marmorijärvelle, venäjäksi Gornij Park.
Käymisen arvoinen kohde, ehdottomasti. Entinen avolouhos marmorikalliossa on
täyttynyt kirkkaalla vedellä, paikalle on järjestetty pysäköintialue ja
palveluita, kuten soutuveneitä, kahvio ja järven ympäri on kunnostettu
polkureitti.
Tämän oppaan kanssa kierrämme reitin, ja otamme kuvia.
Ja sitten suoraan ylös Ruskealan mäkeä kirkolle, Herran
kukkaroon, kahville. Kirkkoa entisen palaneen paikalle rakentavat
Ruskeala-Säätiö sekä Inkerin ja Ruskealan seurakunnat. Paikalla työn valvojina
toimivat suomalaiset Keinosen pariskunta, jotka useinovat paikalla ja kertovat kirkonrakentamisen
vaiheista. Herran Kukkarossa voi myös majoittua edullisesti.
Kahvittelun virkistäminä jatkamme matkaa. Pysähdytään Ruskealan
mäen alapuolelle ihailemaan Ahinkoskia, ja voidaanpa poiketa vielä komeammalle
Ryyminkoskelle, mikäli haluatte kulkea polkua parisataa metriä paikalle, jossa
on ennen ollut voimalaitoskin.