Kirjoittaja: santtu
Kohdemaa: Dominikaaninen Tasavalta
Kohde:
Kirjoitettu: 4.2.2008
Muokattu: 5.5.2008
Lukijoita: 8910
Kyläelämää Dominikaanisessa Tasavallassa - otteita matkapäiväkirjastamme:
”Istumme auton lavalla ja kuoppainen, huonokuntoinen tie pompottaa meitä silmät pyöreinä, paikallista elämää ihmetteleviä turisteja. Kaikkialla on puisia tai pellistä kyhättyjä röttelöisiä taloja. Seuraava hurrikaani ehkä vie talon mennessään ja on jälleen kerran aika rakentaa perheelle uusi koti. Toisilla on jopa varaa niin paljon, että ovat maalanneet talonsa pastellinsävyisellä maalilla, mutta vain etuosan siitä! Ehkä joskus on varaa maalata sitten toinenkin seinä. Tämä on aivan tavanomaista dominikaanitaloja katsellessaan.
Talot rakennetaan yleensä ihan tienviereen, sillä rahaa ei ole sähköön, joten se täytyy varastaa omien johtojen avulla valtion sähköjohdoista. Sähköalan koulutuksen saanut mieheni hymähtää näkyä katsellessaan. Huoneita ei ole talossa montaa ja vaatekaappeja vain maan ”hienoimmalla” väellä. Vaatekaapit saattaisivat olla vain haitaksi, sillä kostea ilmasto aiheuttaisi äkkiä vaatteiden homehtumisen kaapissa. Talojen pihassa oleva katos on keittiö. Ruoka tehdään avotulella, sillä kaasuunkaan ei ole varaa. Dominikaaniperheen isä on tottuneeseen tapaan naapurin terassilla pelaamassa dominoa muiden kylän miesten kanssa – siinä sivussa juodaan rommia tai olutta, mutta ei kuitenkaan juopumistarkoituksessa.
Pari kertaa viikossa miehet kuluttavat aikaansa kukkotappelussa toivoen vetonsa tuovan perheelle kaivattua rahaa. Toisilla on oma kukko taistelussa mukana.
Äiti istuskelee isot rullat päässään terassin keinutuolissa kujan elämää tarkkailemassa. Rullien tarkoitus on suoristaa hiuksia – ei kihartaa, kuten me olemme tottuneet. Äiti on juuri ripustanut valkoiset pyykit kuivumaan tien viereen – ja, kun narut eivät riitä, osa pyykeistä on kuivumassa pensaiden päällä. Mopot väristelevät ohi. Tie pölyää.
Äidin näkee käyvän toisinaan colmadossa, paikallisessa lähikaupassa tai kirkossa, muuten hänet löytääkin yleensä kotoa.
Samassa pienessä talossa asuvat myös isovanhemmat – minkäänlaista vanhainkotia ei maassa tunneta sen enempää kuin eläkettäkään. Joten lasten apu on korvaamaton.
Lasta odottava äiti saa klinikalta vitamiini- ja hivenainetabletteja. Synnytyksessä avustavat oman suvun naiset.
Perheen lapset leikkivät pihassa. Kaikilla tytöillä näyttää olevan kirkuvan väriset pampulat tummissa hiuksissaan. Lapsille turistien ilmestyminen on suurtakin suurempi ilonaihe. He huutavat silmät ilosta loistaen; ”Menta, menta!”- ja saavat toivomaansa, karkkia, johon ei muuten ole varaa. Niin pienestä voi joku saada niin suuren ilon!
Mieleeni jäi lähtemättömästi poika, jolle annoin kuulakärkikynän. En osaa sanoin kuvailla sitä tuuletusta, jota hän teki juostessaan näyttämään aarrettaan ensin kavereille ja sitten lähellä olevalle äidilleen. Liikutuin näkemästäni. Kyse oli sentään yhdestä ainoasta kuulakärkikynästä, jollaisia meillä suomalaisilla on lähes joka piirongin päällä.
Lapset kuluttavat aikaansa pihoilla. Monilla ilmainen peruskoulutus on ohi ja maksullisen jatkokoulutuksen voi välttää jäämällä kokonaan pois koulusta. Osaahan lapsi jo kirjoittaa, lukea ja laskea – mitä muuta hänen pitäisi enää oppia, ajattelevat monet lasten vanhemmat.
Perheen tytär on juuri täyttänyt 15 vuotta ja se on ikä, jota perheessä juhlitaan, sillä onhan tytär nyt naimakelpoinen! Jos perheellä olisi varaa, tästä ilouutisesta ilmoitettaisiin myös sanomalehdessä.
Erään talon pihalla kynitään kanaa. Näky saa aikaan puistatuksia. Kaikkialla on likaista.
Katukuvassa näkyy vain harvoja autoja – ja nekin ovat lommoisia ja ruosteisia. Autoa tavallisempi näky on mopo, jonka päällä saattaa matkustaa koko perhe – viisikin ihmistä!
Liikennesäännöistä ei ole tietoa – tai niistä ei olla tietävinään.
Kaikkialla lojuu katkenneita palmuja, jotka hirmumyrsky syksyllä kaatoi. Kukaan ei välitä korjata niitä pois.
Siellä täällä vaeltelee kanoja ja lehmiä vapaana. Sika on narun päässä puussa kiinni.
Sellaista kylää ei tunnu olevankaan, jossa ei olisi kahta asiaa: discoa ja colmadoa. Colmado on paikallinen lähikauppaa, jollaisessa meidän turistien mielestä ei ole kerta kaikkiaan mitään ostettavaa. Vilkkaimmista kylistä löytyy myös Car Wash, paikka, jossa päivällä pestään autoja ja illalla päästetään merenguen rytmit valloilleen ja lanteet keinumaan!
Kaikkialla soi merengue tai bachata.
Jokaista tuntuu täällä yhdistävän sama asia – positiivinen asenne elämään. Ei huolta huomisesta, kyllä huominen pitää itsestään huolen!”
Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!
sei11ja - 5.2.2008
Olipa mukava lukea päiväkirjaotteesi. Itsekin Dominikaanisessa Tasavallassa käyneenä muistui nuo asiat elevästi mieleen. Tästäpä opinkin että kannattaisi aina pitää matkoilla jonkinlaista päiväkirjaa.
mistyli - 7.2.2008
Opettavainen tarina. Toiset ovat "vähään" tyytyväisiä ja positiivista asennetta löytyy kaikesta huolimatta. Tietysti on myös murheita esimerkiksi taloudellisia, mutta niistäkin jotenkin selvitään.
Kiva tarina ja elävästi kerrottu.
merja - 7.2.2008
Ihanan positiivinen teksti! Tätä aion lukea aina, kun maailma tuntuu murjovan.
Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!
→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.
© 2008 - 2024 Matkailijat.net | Info | Mainosta sivuillamme
0.02465295791626|1733607766.7036|1733607766.679