Tunnus: Salasana:
» Rekisteröidy   » Salasana hukassa?

Nuorisoleiri Nuukissa

Kirjoittaja: norfin
Kohdemaa: Grönlanti
Kohde: Nuuk
Kirjoitettu: 5.8.2014
Muokattu: 5.8.2014
Lukijoita: 2075

En ollut koskaan ajatellut Grönlantia paikkana, jonne voisi noin vain matkustaa. Olen toki ollut kiinnostunut siitä, kuten muistakin Pohjoismaista, mutta tämä valtava, jäinen saari on ollut mielessäni vain hyvin kiehtova, mutta etäinen maa, saavuttamaton alue. Kävipä kuitenkin sillä tavalla, että vastikään Pohjola-Nordenin jäseneksi liityttyäni huomasin sähköpostissani viestin, jossa kerrottiin Nuukissa järjestettävästä nuorisoleiristä. Tuumasin vain, että ei vitsi, jotkut pääsevät oikeasti Grönlantiin! Pian rupesin kuitenkin miettimään, että hetkinen! Miksi en itse lähtisi, nythän minullakin on siihen mahdollisuus? Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto kustantaisi osallistumismaksun sekä yli puolet tuhottoman kalliista lentolipuista. Paikan päällä valmiina majoitus ruokineen. Mahdollisesti ainutkertainen tilaisuus päästä näin halvalla Grönlantiin, joten asiaa pohdittuani otin ja lähetin hakemuksen.

 

Heränneestä haaveesta tuli totta, ja elokuun ensimmäisenä 2012 lähdin Grönlantiin Oulun seudun Pohjola-Nordenin Nuoret ry:n edustajana. Leiri kesti kaksi viikkoa ja oli osa EU:n Youth in Action –ohjelmaa. Pohjoismaisten asioiden parissa toimivia osallistujia tuli kaikkiaan kymmeneltä eri alueelta: Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Islannista, Färsaarilta, Virosta, Saksasta, Etelä-Schleswigin tanskalaisvähemmistöstä ja tietysti Grönlannista. Leiri oli nimeltään Arsarnerit (’revontulet’ grönlanniksi). Suomi-Grönlanti-ystävyysseura Uppik oli ennen matkaa postittanut minulle erinomaisen Kalaallit Nunaat – matkakohteena Grönlanti –nimisen matkaoppaan, joka oli oikein tervetullut yllätys ja tietolähde matkaan valmistautumisessa. Suosittelen kirjaa kaikille kiinnostuneille! Leirin pääkielenä toimi englanti, mutta skandinaavista kielitaitoa pääsi toki kartuttamaan olan takaa. Itselläni tosin koheni kaikkein eniten vastaopiskeltu virontaito.

 

Lennot kulkivat sekä mennessä että tullessa Keflavikin kentän kautta niin, että Islannissakin sai viettää kaksi päivää. Tässä tapauksessa pitkät vaihtoajat olivat silkkaa loistavuutta. Islannissa olen nimittäin aina halunnut käydä, ja näin täyttyi sekin unelma! Menomatkalla pääsi tutustumaan Reykjavikiin ja yöpymään siellä hostellissa, ja palatessa sai vielä rentoutua Sinisessä laguunissa.

 

Tapasin leirille osallistuvat suomenruotsalaiset Reykjavikissa ja lyöttäydyimme yhteen. Lähdimme seuraavana päivänä lentämään Grönlantiin hellyttävän pikkiriikkisellä punaisella lentokoneella. Tämä Air Greenlandin lento oli ensimmäinen todellinen kosketus uuteen kulttuuriin inuiittilentoemännän ja grönlanninkielisten kuulutusten myötä. Saavutettuamme suuren saaren itärannikon ikkunasta alkoi näkyä häikäisevän upeita jäätikkömaisemia. Lennettyämme saaren eteläkärjen poikki laskeuduimme perille Nuukiin. Tunnelma oli tyrmäävä, kun astuin Grönlannin kamaralle. Piskuisen lentoaseman kautta meidät kuskattiin autolla leiripaikkaamme, Ukaliusaq-koululle. Siellä oli kaksi liikuntasalia, joista toiseen majoituimme ja toisessa suoritimme aktiviteetteja. Aluksi meidät leiriläiset tutustutettiin toisiimme ja ohjaajiin tutustumisleikkien avulla. Ryhmähenki alkoi saman tien muodostua rennoksi ja läheiseksi.

 

Leirin pääteemana oli ”epämuodollinen oppiminen”. Meillä oli suunniteltu ohjelma, jota seurasimme varsin joustavasti tilanteen mukaan. Aikataulu koostui erilaisista luennoista, tehtävistä ja vierailuista. Vapaa-aikaa oli runsaasti ja silloin saattoi vapaasti kierrellä pitkin kaupunkia. Leirin säännötkin laadittiin yhdessä. Ruokailu hoitui pääasiassa koululla, johon ruoka tuotiin tai se laitettiin itse. Toisinaan kävimme syömässä myös Nuukin yliopiston notkuvassa pitopöydässä. Tarjolla oli monipuolista, merellispainotteista ruokaa. Yliopisto olikin ainoa paikka, johon menimme aina linja-autolla; kaikkialle muualle pääsi kätevästi jalan. Vaikka Nuuk onkin pääkaupunki, on se kuitenkin melko pieni paikka. Kaksi leirimme suomalaisjäsentä oli ollut jo etukäteen kesätöissä napapiirin pohjoispuolella Aasiaatissa, ja oli mahtava sattuma, että heidän työnsä oli juuri päättynyt. He nimittäin kuulivat leiristä ja pääsivät vielä kätevästi mukaan ennen kotiinpaluutaan. Muualla Grönlannissa kuulemma sanotaan, ettei Nuuk ole länsimaistumisensa takia oikeaa Grönlantia nähnytkään. Itselleni se kuitenkin oli aivan täysi arktinen, ei arkinen elämys! Ihan toista maata kuin mikään aikaisempi matkakohde. Oli jännää ajatella, että Nuuk sijaitsi kuitenkin lähes samalla korkeudella kuin Oulu.

 

Tulo- ja lähtöpäivänä paistoi aurinko, mutta muuten satoi vettä melkein koko ajan. Se ei haitannut, koska eihän sitä etelänmatkalle tultukaan, vaan aidosta arktisesta ilmastosta nauttimaan. Grönlannissa joka puolella näkökentän valtaa jylhä, harmaa kalliomaisema. Vastapainona ovat riemastuttavan kirjavat värikkäiden puutalojen rivistöt. Paljon näkyy myös vanhoja blokkitaloja ja uusia kerrostaloja. Grönlannissa ei edes kasva lainkaan puita, mikä on merkittävimpiä eroavaisuuksia metsämaisemaan tottuneelle. Satamassa ajelehtivat yksittäiset jäävuorenkappaleet ovat toinen omaleimainen piirre. Myös katukuva poikkeaa huomattavasti muista Pohjoismaista, sillä se on alkuperäisväestön, inuiittien kansoittama. Inuiitit ovat tummapiirteisiä ja näyttävät lähinnä aasialaisilta. Vaaleat kansalaiset puolestaan ovat pääasiassa tanskalaisperäisiä grönlantilaisia.

 

Muihin kaupunkeihin ei noin vain lähdettykään, sillä niiden välillä ei kulje lainkaan teitä! Matkustus kaupungista toiseen Grönlannin malliin tapahtuu siis vain ilma- tai vesiteitse. Lisäksi jäätikkö löytyy vain sisämaasta, eikä sinnekään pääse ihan helpolla. Jääkarhuihin ei myöskään ollut pelkoa törmätä, ne kun asustavat vain sisämaan jäätiköllä. Nimenomaan Nuukissa saisimme siis pari viikkoa pysytellä, mutta sillä ei ollut mitään väliä – Nuukissa olisi sen sijaan riittänyt tutkittavaa vielä pitemmäksikin aikaa.

 

Leirin ensimmäisenä kokonaisena päivänä oli avajaistilaisuus nuorisotalolla, jossa itse Nuukin pormestari toivotti meidät tervetulleiksi. Myös Grönlannin kuuluisimpiin laulajiin kuuluva Nive Nielsen sattui pääsemään paikalle ja esitti meille muutaman kappaleensa. Saimme vieläpä jokainen hänen levynsä lahjaksi. Nuukin keskustaan oli juuri muutama päivä ennen saapumistamme avattu upouusi ostoskeskus Nuuk Center, aivan kuin meitä varten! Valtaosa maan kaikista tuotteista on tuontitavaraa, lähinnä emämaa Tanskasta. Keskus täytti kaikki shoppailijan toiveet. Mukaan tarttui monenlaista matkamuistoa grönlannin sanakirjasta lähtien.

 

Erittäin omalaatuista grönlannin kieltä kuuli ja näki kaikkialla. Sen ominaisimmat piirteet ovat käsittämättömän pitkät sanat ja runsaat Q-kirjaimet. Sanojen pituus johtuu siitä, että yksi sana koostuu oikeasti useammasta sanasta ja päätteestä, jotka niputetaan yhteen. Quu ääntyy napakkana kurkkuäänteenä, joka vaati hieman opettelua. Tositoimiin pääsikin joka kerta kiittäessä, mikä hoitui sanomalla ”qujanaq”, ja näin sai aina asioidessaan paikallisille hyvän mielen. Kieleen tutustuessa selvisi, että muut selkeät erot suomen ääntämykseen ovat lähinnä kurkkuärrä ja kaksoisällän ääntyminen niin kuin ääntäisi pitkän ässän poskessa. Tätä tietoa tarvitset, jos haluat vastata ’ole hyvä’, ”illillu” tai lausua oikein maan omakielisen nimen, ”Kalaallit Nunaat”. Tanskalaiset sekä tanskaa koulussa oppineet islantilaiset ja färsaarelaiset pystyivät keskustelemaan grönlantilaisten kanssa tanskaksi, jota nämäkin toisena kielenä puhuvat. Grönlannissa on muuten erinäisiä suomalaisen korviin tutulta kuulostavia sanoja, esimerkiksi juurikin sana ”tuttu”. Heille sen merkitys vain on kotoisa ’poro’. Vilahteleepa kielessä myös rivommanpuoleiselta kalskahtavia ilmauksia. Sanotaan nyt parhaana esimerkkinä sen verran, että heidän onnentoivotuksensa on ”pilluarit”. Tästä riitti riemua paikallisten kanssa hupsutellessa erityisesti siksi, koska allekirjoittaneen etunimi esiintyy monikossa sanan lopussa... Kiehtovaa on vielä se, että suomea ja grönlantia yhdistää monikon tunnuksena toimiva ’t’ sekä tapa lisätä ’i’ vierasperäisten sanojen loppuun. Omakohtaisena, huvittavana todisteena tästä on se, kun näin Grönlannin parlamentin seinällä sanan ”Demokraatit” aivan kuin selvällä suomella kirjoitettuna.

 

Tärkeä urakka, jota leirin ajan vähä kerrallaan suoritimme, oli talvimajan eristäminen. Maja oli paikallisen mummon omistama pieni, matala mökki, jossa pystyi talvellakin yöpymään. Se sijaitsi kivikkoisella rannikolla keskustan ja yliopiston välisen tien varrella. Tehtävämme oli peittää majan seinät latomalla maastosta löytyviä litteitä kiviä ja multalohkareita kerroksittain niiden ympärille. Yhtenä yönä muutama leiriläinen yöpyi majassa ja pari jopa sen vieressä maakuopassa. Tapauksesta saatiin ihan paikallisuutinen, kun aamulla Nuukin radio tuli haastattelemaan heitä. Leirin lopussa talvimaja oli saatu eristettyä melkein kokonaan ja mummo tarjosi meille kiitokseksi leipomaansa grönlantilaista kakkua.

 

Ikimuistoisimpia ohjelmanumeroita oli valassafari. Meille järjestettiin siis veneretki merelle. Vaihtoehtoina olivat katettu tai avoin vene. Itse valitsin jälkimmäisen ja aikamoisen rajua rytinää reissu olikin! Vauhti hurmasi ja tyrskyt iskivät voimalla laitojen yli. Meillä olikin kunnon myrskynkestävä varustus yllä. Ei tarvinnut kauaakaan odottaa, kun ensimmäinen valas ilmestyi jo näköpiiriin. Se tuli yllättävän lähelle, mutta valaat ovat kuulemma uteliaita ja niillä onkin tapana kierrellä veneiden ympärillä pitkään. Valaasta näkyi lähinnä iso pyrstö ja selkä, jonka aukosta otus puhkui höyrysuihkuja. Näky oli vaikuttava, vaikka valas oli rambomaisen perämiehemme mukaan vasta poikanen! Yritin kovasti saada napattua valaasta valokuvaa, mutta pyrstö ehti joka kerta pinnan alle ennen kuin kamera siinä myrskyssä laukesi. Parin valaan lisäksi saimme vielä ihastella läheltä ajelehtivia jäävuorenkappaleita.

 

Toinen luontokokemus oli kalliovaellus. Lähdimme vaellukselle yliopistolta, jonka takana avautuivat huikeat kalliomaisemat. Reitillä oli paikoin hyvin jyrkkiä ja vesistöisiä kohtia – reissussa oli seikkailun tuntu. Pieniä vesiputouksia näkyi siellä täällä. Yhdessä suojaisassa kohdassa oli jopa lumikasa, jolla pystyi laskemaan pyllymäkeä. Maastossa kasvoi paljon variksenmarjaa, jolla herkuttelimme matkan varrella. Se onkin Grönlannin kansallismarja. Vaelluksella satoi, kuten tavallista, ja palatessamme yliopistolle syömään olimme likomärkiä, mutta onnellisia.

 

Grönlannin parlamentissa Inatsisartutissa meille esiteltiin laajasti rakennuksen toimintaa. Pääsimme tutustumaan istuntosaliin, jossa parlamentin istunnot televisioidaan viikoittain. Sali näyttää kuulemma ruudussa paljon isommalta kuin se todellisuudessa on, ja moni kansalainen yllättyykin nähdessään salin ensimmäistä kertaa. Vierailimme myös hienolla, historiantäyteisellä museoalueella sekä taidemuseossa, jossa eniten mieleen jäivät kammottavat tupilak-veistokset.

 

Muita mieleenpainuneimpia ohjelmanumeroita olivat kaupunkisuunnistukset. Ensimmäinen suunnistus oli myös ensimmäinen varsinainen tehtävämme. Kilpailimme joukkueissa. Meille annettiin paperi, jossa oli kuvia ympäri Nuukia. Tehtävänämme oli ottaa mallin mukainen valokuva kustakin kohteesta. Erona vain oli se, että joukkueen jäsenten kuvaajaa lukuun ottamatta oli asetuttava muodostelmaan kuvauskohteen eteen. Hauskimmat asetelmat muodostanut joukkue palkittiin. Myöhemmin pidetty toinen suunnistus meni siten, että jokaisessa kohteessa piti suorittaa jokin tehtävä. Suorituksesta tuotiin jokin todiste lähtöpisteeseen, jolloin sai vihjeen seuraavasta paikasta. Nämä suunnistustehtävät olivat oivallinen keino päästä tutkimaan Nuukin eri kolkkia.

 

Ruokakulttuuripäivänä pääsimme maistelemaan erikoisuuksia joka maasta. Jokaista ryhmää oli pyydetty tuomaan mukanaan maistiaisia kotimaastaan. Esimerkkejä mainitakseni me suomalaiset tarjosimme muun muassa salmiakkia, ruotsalaiset mätitahnaa, norjalaiset herajuustoa, tanskalaiset siankorvasipsejä, islantilaiset skyr-täytteisiä konvehteja, färsaarelaiset kuivattua lammasta ja virolaiset kilohailivoileipiä. Hurjin ruokakokemus tuli grönlantilaisilta: kohmeisia kalanpaloja, kuivattua valasta, valaan nahkaa ja hylkeen rasvaa suupaloina. Elämäni erikoisimman annoksen söin, kun kävimme thaimaalaisessa ravintolassa. Se oli grönlantilainen sushi. Lautasella oli raakaa valaan lihaa, nahkaa ja ihraa. Mukana oli myös kalaa, rapua ja sushirullia lisukkeineen. Valaan liha oli oikein tummanpunaista ja maistui hieman maksalta, mutta paremmalta. Jotkut tilasivat valaskeittoa, jolloin selvisi, että valaan maku on kypsennettynä miedompi. Ruokakulttuurista vielä, että kuten tanskalaisetkin, grönlantilaiset tykkäävät paljon remoulade-kastikkeesta ja käyttävät sitä ketsupin tavoin.

 

Liikuntapäivänä meille esiteltiin inuiittien perinteisiä urheilulajeja. Ne olivat ruumiillisesti hyvin raskaita ja vaativia, joten ihastelimme niitä esittelemään tulleiden paikallisten taitoa ja nauroimme itse kokeillessamme. Leirin loppupuolella järjestimme koululla lastenjuhlat, joita olimme rauhassa valmistelleet ja mainostaneet. Juhlat saivat suuren suosion, kun monta lasta ilmestyi ilakoimaan ja osallistumaan ohjaamiimme leikkeihin ja kisailuihin kasvomaalauksesta lähtien.

 

Kotiin tuomisina oli ikimuistoisten elämysten lisäksi runsaasti valokuvia, Facebook-kavereita ja matkamuistoja. Useimmat aarteet löytyivät Nuuk Centerin liikkeistä, mutta myös pienemmistä myymälöistä lähti tavaraa mukaan. Erityismaininnan ansaitsee hyvin varustettu kauppaketju Pisiffik, jonka ostoskasseissa valloittavasti hymyilevä keltainen naama sai aina yhtä hyvälle tuulelle. Hauska yllätys oli myös, että Grönlannilla on oma kansallinen virvoitusjuoma! Nimeltään se on Tuborg Sortebær Paarngaq ja se valmistetaan mistäpä muusta kuin variksenmarjasta. Limsa oli herkullista ja sitä toin myös tuliaisena kotiin.

 

Lopuksi todettakoon, että Grönlanti jätti lähtemättömän jäljen sydämeeni ja olisin valmis lähtemään sinne mielelläni uudelleenkin. Grönlantilaiset ovat herttaisia ihmisiä!

 

Ari Alavahtola

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!


Idyllinen maisema
(Lisätty: 5.8.2014)

Näkymä koulun pihalta
(Lisätty: 5.8.2014)

Erilaisia taloja
(Lisätty: 5.8.2014)

Maamerkki ja katukylttejä
(Lisätty: 5.8.2014)

Uusi ostoskeskus
(Lisätty: 5.8.2014)

Valassafari
(Lisätty: 5.8.2014)

Grönlantilainen sushi
(Lisätty: 5.8.2014)

Grönlanninkielinen maitopurkki
(Lisätty: 5.8.2014)

Grönlannin lippu kännykänkuoressa
(Lisätty: 5.8.2014)

Kansallinen variksenmarjalimsa
(Lisätty: 5.8.2014)

Kommentit

Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.

Kommentoi

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.

© 2008 - 2017 Matkailijat.net | Info | Mainosta sivuillamme

0.00555801391602|1490646535.19|1490646535.19
500x500 Beach