Lyhyt matkapäiväkirja risteilyltä Helsingistä Reykjavikiin, 24.6. - 3.7.2007

"Monta maata, monta saarta, monta on matkoa edessä… – Ihailemme kesäistä Helsinkiä Cafe Navigaren nojatuolista Kristina Reginan suunnatessa kokan kohti ruusujen aikaa elävää Gotlannin Visbyä. Matka jatkuu Kööpenhaminaan, jossa isäntäväen leppoisassa seurassa katsastamme Pienen merenneidon ja syömme ainakin yhden smørrebrødin. Iloisen Kööpenhaminan jälkitunnelmat jatkuvat meripäivän aikana aurinkokannella kesästä ja suvituulesta nauttien. Shetlandin Lerwick on Atlantin idylli – levän tuoksua, rantaluotojen hylkeitä, ikivihreiden niittyjen lampaita, villapaitoja, piha-aita ”särkyneitä sydämiä”. – Färsaarten Torshavn ja jälleen värikkäiden talojen reunustama satama pikkukaupungin ja puoli-itsenäisen saariryhmän rauhaa turvaamassa. Runollisen vuonon kainalossa elävän piskuisen Seydisfjördurin kautta saavumme Islantiin, hektistä nykyaikaa elävälle ”satujen saarelle”. Akureyri on yliopistokaupunki ja Islannin toiseksi suurin asutuskeskus – islantilaisen mittapuun mukaan ”eteläisen” vehreä. Karun kauniissa Isafjördurin maisemissa vuorottelevat lumihuippuiset tunturit ja mustat, jyrkästi mereen putoavat rantapenkereet. Ja lopuksi maailman pohjoisin pääkaupunki, ”savujen lahti”, Reykjavik. – Tässäpä Sinulle viikingin retki, kesässä, kaikilla mukavuuksilla…"

Risteily M/S Kristina Reginalla:
Helsinki - Visby - Kööpenhamina - Lerwick - Torshavn - Seydisfjördur - Akureyri - Isafjördur- Reykjavik.http://www.kristinacruises.com/


24.6.2007 Helsinki 

Perhoset lentävät vatsassani kun astun laivaan. Henkilökunta kysyy voivatko auttaa, mutta tunnen jo tieni. Värinä kulkee läpi vartalon kun astun kannelle ja katson kauppatoria - I'm on a great adventure. Olut, aurinko ja meri. Olen matkalla tuntemattomaan halki suuren ulapan ja samalla Suomenlinna jää jo taakse. Nojaan penkillä taaksepäin, suljen silmäni ja nautin auringosta. Meri on valtava ja saa minut tuntemaan itseni niin pieneksi.

Katson kun purjeveneet katoavat horisonttiin ja olen täysin yksin. Vain kaipaus saa hetken rikkoutumaan sekunniksi, kahdeksi... Sitten ajatus saa lahjan kalleimman, sähköinen aalto tuo viestin pelastavan. Tiedän silloin että oikea satama voi ehkä olla olemassa vielä minullekin. Aurinko kimaltaa laineilla ja saa meren avaruudeksi täynnä valkeita tähtiä. Laivan perään jää tasainen vana. Mieleni on tunteita täynnä.


lue täältä lisää


http://maailmapalaa.blogspot.fi/2007/06/suuri-pohjoinen-ulottuvuus-osa1.html