Tunnus: Salasana:
» Rekisteröidy   » Salasana hukassa?

Aikamatka menneisyyteen

Kirjoittaja: pelakuu
Kohdemaa: Egypti
Kohde: Luxor
Kirjoitettu: 9.4.2010
Lukijoita: 3917

Aina siitä lähtien kun opin lukemaan ja sitä kautta aloin laajentamaan maailmankuvaani olen tuntenut erittäin suurta mielenkiintoa Egyptiä kohtaan. Pyramidit ja temppelit kiehtoivat vastuttamattomasti lapsen mieltä.

Mielikuvituksissani koin huimia seikkailuja hautakammioiden hämäryydessä ja unelmoin kulkevani temppelien käytävillä kuunnellen vuosituhanten havinaa. Eikä tuo unelma aikuisiälläkään minnekään hävinnyt, kaipuu Egyptiin oli sammumaton.

Kului kuitenkin melkein neljäkymmentä vuotta ennenkuin ensi kerran astuin Egyptin maaperälle ja tunnekuohu oli sanoinkuvaamaton kun vihdoin saavutin sen mistä olin niin kauan haaveillut. Ensimmäisenä aamuna jo ennen auringonnousua seisoin Karnakin temppelin edessä olevalla aukiolla odottaen porttien avaamista. Silloin temppelin lumo vangitsi minut kuljettaen aikamatkalle menneisyyteen.

Seisoin tuolla samaisella aukiolla mutta nyt temppelin muurien maalaukset hehkuivat voimakkaina punaisissa, sinisissä ja keltaisissa väreissä julistaen faraomme kunniaa ja mainetekoja. Ylläni oli harmaa ja kulunut, moneen kertaan paikattu kalabeija. Raskas työ oli painanut hartiani kumaraan, jalkani olivat paljaat ja ahavoituneet. Varpaitani palelsi aamun viileydessä sillä olihan vasta tammikuu ja yöt vielä kylmiä.

Vatsaani kouri nälkä koska Niili ei viime vuonna tulvinut lainkaan joten elämää ylläpitävä musta liete puuttui pelloilta. Maa oli kovaa ja hedelmätöntä. Jumalat olivat kätkeneet meiltä kasvonsa, kurjuus ja nälänhätä uhkasivat kansaa.

Tuhatpäinen väkijoukko oli kerääntynyt temppelin edustalle koska kaupungilla kiertänyt huhu kertoi ylipapin julistavan tänään viestin faraolta. Ympärilläni näin miehiä joiden uurteisilta kasvoilta kuvastui uupumus ja pelko. Pelkäsimme pahinta, ehkä farao tarvitsi lisää kultaa hauta-aarteitansa varten vai vaativatko jumalat enemmän uhrilahjoja leppyäkseen.  Olinhan vain köyhä fellah, ainoana omaisuutenani laiha, ikäloppu aasi ja pieni maatilkkuni tarjosi hädintuskin niukan elannon perheelleni, ei siitä enää faraolle riittäisi.

Väkijoukko seisoi hiljaa odottaen.Temppelin muurit tuijottivat edessämme mykkinä ja uhkaavina kunnes muurin aukosta kajahti ylipapin ääni: Rakastettu faraomme on nähnyt kansansa ahdingon ja avaa viljaaittansa ovet. Jokaiselle annetaan leipää ja olutta, kullekin tarpeensa mukaan.

Näin kuinka uurteet miesten kasvoilta silisivät, suut avautuivat ja valtava huuto vyöryi yli aukion: Kiitetty olkoon suuri faraomme joka näin huolehtii kansastaan!

Havahduin todellisuuteen kun aurinko nousi temppelin takaa värjäten muurit kultaisiksi. Portit avattiin ja liityin turistien virtaan astuen sisään temppeliin.

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Tähän matkakertomukseen ei ole liitetty kuvia.

Kommentit

mapy - 20.6.2010
Mukavaa, että olet päässyt tutustumaan lapsuuden haaveisiisi tarkemmin livenä Egyptissä :) Olet päässyt todella eläytymään Faaraoiden ajan tunnelmaan!

Kommentoi

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.

© 2008 - 2022 Matkailijat.net | Info | Mainosta sivuillamme

0.0034489631652832|1669742237.5522|1669742237.5488