Tunnus: Salasana:
» Rekisteröidy   » Salasana hukassa?

Ikimuistoinen retkemme Orinoco-deltalle ja Canaimalle

Kirjoittaja: santtu
Kohdemaa: Venezuela
Kohde: Orinoco-delta ja Canaima
Kirjoitettu: 30.3.2008
Muokattu: 30.3.2008
Lukijoita: 11865

Kahden päivän reissu ORINOCO-DELTALLE ja CANAIMALLE

Porukka koossa (14 henkilöä kera Cesar-oppaamme) lentokentällä ja pieni viisitoista paikkainen potkurikone valmiina lähtöön. Koneessa hurja meteli. Jännää. Fiilis ei sovi pientäkään lentopelkoa potevalle. (Onneksi en ole sellainen! Uskon kohtalooni…). Ensimmäinen kohteemme on Tucupitan lentokenttä, josta vaihdamme ”menopeliksi” Orinoco-joen aaltojen päällä melkeinpä lentävän moottoriveneen. Upea tunnelma, maisema vaihtuu tiiviiseen tahtiin. Aurinko lämmittää, mutta sitä ei tässä menossa huomaa. Välillä hiljennämme vauhtia; katselemme mitä erilaisimpia joen varrella olevia kasveja ja eläimiä. Pysähdyksissä ollessamme auringon paahtavan lämmön taas tuntee. On lisättävä aurinkorasvaa!

Dios mio! Pääsemme ensimmäiseen etappiimme, joka on keskellä viidakkoa oleva majapaikkamme seuraavan vuorokauden. Olen sanaton! En ole koskaan kuvitellutkaan vielä yöpyväni vastaavassa paikassa. Lodgemme pihassa hyppii apinoita, papukaijat kikattavat puissa kuin naiset konsanaan! Pari tukaania hyppii hauskasti eteenpäin, mitä kauneimman värisiä perhosia lentelee ilmassa. Laudoista tehdyn kulkukäytävän vieressä makoilee suurin kilpikonna mitä olemme koskaan nähneet luonnossa. Silloin tällöin näemme liskon vilahduksen. Ihan oikeasti – olemme uskomattomassa paikassa! Tämä se vasta on elämää…

Ruokailun jälkeen on määrä (lämmöstä huolimatta) laittaa päälle pitkät housut ja pitkähihainen paita sekä kunnon hyttysmyrkyt suojaamaan lukuisilta moskiitoilta. Jalkaan lainasaappaat ja sademetsä odottaa! Kuljemme paikallisoppaamme perässä, joka tekee meille viidakkoon reittiä viidakkoveistään avuksi käyttäen. On kuljettava samaa reittiä välttääksemme kohtaamista käärmeiden kanssa. Välillä lieju imaisee saappaan syvälle ja joudun ponnistelemaan päästäkseni taas eteenpäin. Ihmettelemme monenmoisia sademetsän kasveja, löydämme skorpionin, juomme erään puun juuresta vettä… moskiittoja parveilee ympärillä (– onneksi meillä on malarian estolääkitys ja keltakuumerokotus! )

Takaisin veneeseemme, lihakimpaleet ongen koukkuihin ja piraijojen kalastus voi alkaa. Jokusen piraijan seurueemme saakin. Ovat tosi vikkeliä kaloja; usein käy niin, että liha on viety, mutta nälkäistä ”kaveria” ei näy missään.

Sitten vierailulle Warao-intiaanien luokse. Olot ovat meidän näkökulmastamme surkeaakin surkeammat. Lapsilla on päällään ”rääsyjä” tai sitten ei ole vaatteita ollenkaan. Asukkaat ovat tehneet käsitöitä, joita ovat levitelleet maahan meille myytäväksi. Ostamamme patsaat he ovat tehneet balsapuusta ja korut erilaisista siemenistä. Olemme tuoneet heille Suomesta pieniä lahjoja, joilla saa monen monta pientä ihmistä onnelliseksi. Myös tuomamme karkit ovat erittäin tervetulleita. Jonkin ajan kuluttua jatkamme matkaamme veneellämme ja pysähdymme katselemaan kaunista auringonlaskua. Mukillinen Cuba libreä sopii tähän tunnelmaan täydellisesti. Pienen tovin kuluttua viereemme ilmestyy veneillään asukkaita, joilla on vielä toivoa saada myydyksi tuotteitaan. Ja me ostammekin… - ja saan vielä annettua muutamalle lapselle tikkareita, joita kassiini on jäänyt. Palaamme takaisin eksoottiseen lodgeemme, käymme syömässä ja lähdemme vielä pimeän tultua veneajelulle joelle. Tunnelma on jännittävä, viidakon äänet kuuluvat hyvin, veneemme ”puksuttaa” pikkuhiljaa eteenpäin. Paikallinen ”oppaamme” etsii halogeenilampullaan osoitellen eläimiä joesta ja joenvarrelta. Veneen moottori sammutetaan, tunnelma on uskomaton. On täysikuu. Näemme vain joitakin lintuja ja yhden kaimaanin, joka sekin pelästyy meitä…

Edessä on yö viidakossa; seininä on pääasiassa verkkoa ja kattona palmun lehtiä. En osaa arvata, milloin petivaatteet on viimeksi vaihdettu. Laitan tyynyni päälle oman vaihtovaatteena olleen paitani.

Viereisistä majoista kuuluu kaikki äänet. Suihku on, mutta… vesi on kylmää ja sitä tulee vain vähän. Akregaatti sammutetaan klo 22 ja sen jälkeen alueella ei ole enää sähköä. Majassa on kynttilä ja meillä on pienen pieni taskulamppu. Ulkona kulkukäytävien varrella palavat vain soihdut, muuten on pimeää. Toiset nukkuvat – toiset eivät! Kuorsausta kuuluu viereisistä majoista. Koko yö on täynnä mitä erilaisimpia viidakon ääniä. Tällaista ei voi olla kuin elokuvissa! Aurinko nousee. Väsymys ei haittaa, sillä edessä taas mielenkiintoinen päivä! Paluu moottoriveneellä, lähes kahdeksankymmentä kilometriä, pienen pienelle lentokentälle, josta jo meille tutuksi tullut pienkone tulee meidät hakemaan. Teemme koneen tankkauksen vuoksi välilaskun Ciudad Bolivariin. Puolen tunnin jaloittelun jälkeen matka jatkuu ja nyt määränpäänä CANAIMA. Tulemme koneellamme maailman korkeimman putouksen, Angel Fallsin vierelle. Kapteeni kääntää koneen niin, että koneemme toisellakin reunalla istuvat pääsevät näkymää ihailemaan. Lennämme mm. paholaisen kanjonissa hyvin lähellä vuorten seinämiä. Huimaa!

Perillä pääsemme veneen kyydillä ihailemaan uskomattoman kauniita putouksia. Tunne on valtaisa, kun menemme kävelemään niistä suurimman, Salto Hachon,  taakse. Pääsemme upeaan, luonnon omaan suihkuun. Vesi on yllättävän lämmintä, suihkussa voisi hierotuttaa itseään vaikka kuinka kauan. Mutta matka jatkuu… Lounaan jälkeen ”yksityiskoneemme” jo odottaa meitä ja alkaa parin tunnin lentomatka takaisin Isla de Margaritan saarelle, jossa meitä odottaakin jo ihan eri maailma.

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!


15 paikkainen potkurikoneemme odottaa meitä. Seikkailu alkakoon...
(Lisätty: 30.3.2008)

Meidän viidakkokotimme näytti ulkoapäin tältä. Tässä sitä oli eksotiikkaa... - ja sai meidät sanattomiksi!
(Lisätty: 30.3.2008)

Tämä ystävämme oli "kotimme" pihassa. Sillä oli alueella paljon kavereita... Tämä apina alkoi tuijottaa vieressäni minua niin suoraan silmiin, että katsoin olevan syytä perääntyä...
(Lisätty: 30.3.2008)

Tässä lodgemme suihku... Tavoitteena oli pestä päivän aurinkorasvat, hiet ja hyttysmyrkyt pois...
(Lisätty: 30.3.2008)

Myös tukaaneja eleli "asuinalueellamme" Näiden hyppelyä (ja nokkia) oli kiva katsella...
(Lisätty: 30.3.2008)

Vierailumme Warao-intiaanien luona. Tässä yksi neljästä kodista, joita tuolla intiaanien kommuunissa oli.
(Lisätty: 30.3.2008)

Tämä tyttö (Warao-intiaani) sai minulta lahjaksi pienen nuken, joka tässä on hänen kädessään...
(Lisätty: 30.3.2008)

Kuva otettu pienkoneemme ikkunasta. Ohitamme juuri maailman korkeinta putousta,Angel Falls:ia, jonka korkeus on yli 970 metriä. Yläosan peittävät pilvet..
(Lisätty: 30.3.2008)

Uskomaton kokemus tämäkin: pääsimme kävelemään kuvassa olevan Salto Hachan takana ja nauttimaan tästä luonnon omasta suihkusta...
(Lisätty: 30.3.2008)

Pöytävuoria Canaimalla. Kuvattu pienkoneemme ikkunasta.
(Lisätty: 30.3.2008)

Kommentit

merja - 30.3.2008
WWAU, millainen seikkailu!Kiitos kertomuksestasi!

sei11ja - 31.3.2008
Ompa teillä ollut tosi huima seikkailumatka. On mahtavan mukava lukea tällaisia erikoisia kertomuksia,Koska itse en taida uskaltaa näin erikoiseen matkaan,esim.moskiittojen pureskeltavaksi ja mahdollisia käärmeitä pelkään ihan kamalasti.

mapy - 11.4.2008
Mielenkiintoinen matkakertomus kuvineen ;)

mistyli - 16.4.2008
Huuui, olisin varmasti ollu pissit housussa pienkoneessa :D

Mahtavan kuuloinen matka! Pientä jännitystä ja kaunista eksotiikkaa, mikäs sen hienompaa.

piksu63 - 23.11.2008
Kiitos mielenkiintoisesta kertomuksestasi.
Juuri tuollaisia kokemuksia sitä matkaltaan toivoo. Ja nyt on mitä vatsa kihelmöden voi odottaa, sillä 30.-31.12 suuntaan mieheni kanssa kohti samaa huimaa seikkailua.

santtu - 24.11.2008
Hei piksu63!
Oikein elämyksellistä reissua teille! Ottakaa tosiaan mukaan taskulamppu, kunnollista hyttysmyrkkyä, aurinkorasvaa, pitkälahkeiset housut, pyyhkeet yms. Ja minä suosittelisin ottamaan myös tyynyliinan. Jos sinulla on, mitä tahansa kysyttävää tästä reissustamme niin laita tänne kysymyksiä, vastaamme varmasti! Ja hei, näillä matkailijoiden sivuilla on myös kirjoittamani teksti kokemuksistamme Isla de Margaritalla - jos sinne olette menossa...

piksu63 - 25.11.2008
Hei santtu!
Kiitos vastauksestasi. Isla de Margaritalle olemme menossa ja mieltä askarruttavia asioita tulee varmasti vielä lisää. Mielenkiintoiselta vaikutti niin Margaritojen saari kuin kirjoituksesikin kohteesta. Matkakuume kohoaa....

ninasaku - 2.12.2008
Hei, matkaan isla margaritalle 8.12. ja tämä retki kuulosti sen verran mahtavalta että.."Tahtoo kans"!! Kuinka kallis tämä retki oli? Mistä varasitte?
utelee Nina

santtu - 3.12.2008
Hei Nina!
Tuo meidän retkemme varattiin Finnmatkoilta jo silloin matkavarauksen yhteydessä. Retki on arvokas, mutta joka euron arvoinen kokemus! Useiden kaukomailla tehtyjen retkien joukossa tämä on se YKKÖNEN!
Kävin katsomassa Finnmatkojen sivuilla retken hintaa ja muistaakseni se oli samaa luokkaa meidänkin matkallamme eli 370€ / aikuinen.

jamo52 - 8.12.2008
Hei!
Luin mielenkiinnolla matkakertomuksesi sillä olemme lähdössä tammikuun lopulla Isla De Margaritalle. Canaiman retki on myös varattu ja odotamme sitä innokkaasti. Millaiset jalkineet kannattaa ottaa retkelle mukaan? Pärjääkö sandaaleissa vai onko lenkkarit paremmat.

santtu - 8.12.2008
Ilmesesti teillä on siis kyseessä yhden päivän Canaiman reissu? Tähän Canaiman osuuteen riittää oikein mainiosti sandaalit.
Me olimme ensin Orinoco-joen suistoalueella, jossa yövyimme ja toisena päivänä menimme tuonne Canaimalle. Oikein mukavaa matkaa!

jamo52 - 9.12.2008
Kyllä meillä on tämä kahden päivän retki. Jäi vaan epähuomiossa kertomatta. Matkavarauksen yhteydessä päätettiin että tämä retki on pakko kokea. Kuulostaa se niin mielenkiintoiselta.

santtu - 9.12.2008
Jeps! Tuonnehan todellakin on olemassa myös tuo yhden päivän Canaiman reissu.. Kengistä vielä: kyllä riittää Orinogollekin nuo sandaalit, mutta ottakaa sukat retkelle mukaan niitä lainasaappaita varten!
Meillä oli pelkät sandaalit, emmekä missään vaiheessa kaivanneet muunlaisia jalkineita. Muista mukaan otettavista asioista olenkin kirjoittanut tuolla aiemmassa kommentissa.
Ja tosiaan intiaanilapset ovat erittäin mielissään karkeista yms. lahjoista. Minulle vaan kävi niin, että kun aloin antaa muutamalle tuomiani lahjoja, niin ympärilläni oli kohta niin mahdoton joukko lapsia kädet ojossa anellen, että oli pakko rauhoittaa tilanne hetkeksi kokonaan...(joku lapsista yritti jopa laittaa kätensä kassiini varmistaakseen lahjan saannin)

Kommentoi

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.

© 2008 - 2022 Matkailijat.net | Info | Mainosta sivuillamme

0.004256010055542|1643217194.2382|1643217194.2339