Salisbury ja Lontoo helmikuussa 2013

Kun mietittiin mihin lähdettäisin hiihtolomalla tuli Lontoo mieleen. Lontooseen löytyi myös hyvät lennot joten otettiin ne. Hotelleja katsellessa hinnat viideltä yöltä tuntuivat tolkuttoman kalliilta, joten suunnitelmiin otettiin mukaan reissu johonkin muualle Englantiin. Heathrowilta löytyi meille sopiva suora bussiyhteys National Expressillä Salisburyyn, joten suuntasimme sinne ensiksi pariksi yöksi. Salisbury oli sinänsä helppo ja miellyttävä valinta, sillä siellä on kaksi asiaa jotka ovat olleet takaraivossa muutamia vuosia ”to do” -listalla. 

Lentokoneen laskeuduttua Heathrowille suuntasimme keskusbussiasemalle jonne oli helppo mennä tunnelia pitkin seuraamalla opasteita. Ylimääräistä aikaa jäi sen verran että ehdimme istuskella kahvilassa ennen bussin lähtöä. Kun bussimme ilmoitettiin näytöllä että siihen pääsee kaivoimme etukäteen kotikoneelta ostetun lipun esiin ja menimme kyytiin. Erillisiä paikkoja ei ollut lippuun merkitty mutta bussin ollessa puoliksi täynnä paikat saatiin vierekkäin ja matka kohti Salisburyä alkoi. 

Saavuimme Salisburyyn myöhään illalla. Bussimatkasta ei jäänyt maisemien puolesta mitään käteen sillä bussista nähnyt mitään ulos kun oli niin pimeää. Salisburyn bussiasemalta oli suunnilleen kivenheitto meidän hotellin. Hotellihuoneemme oli juuri sellainen kun olin sen kuvitellut mielessäni. Aivan ihana! 

Aamulla aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille. Pyörähdimme läheisessä ostoskeskuksessa katselemassa kauppoja. Kellon lyödessä kymmenen olimme turisti infon oven takana ensimmäisinä asiakkaina ostamassa yhdistelmäliput Stonehengeen, Old Sarumiin ja Salisburyn katedraaliin. Saimme liput ja ehdimme ensimmäisen kierroksen kyytiin joka lähti bussiasemalta klo 10.10. Ajelimme lampaiden, lehmien ja yksinäisen järkälemäisen sonnin (  ) ohi katsellen peltoja kohti Stonehengeä. Perillä muutamat nopeat olivat jo ihailemassa muinaisia kiviä. Bussin kuljettaja vei meidän muutaman hengen bussilastin lippuluukulle josta pääsimme heti alueelle. Auringon lämmittäessa mukavasti kiertelimme kivet kahteen kertaan, napsimme muutamia upeita kuvia ja nautimme paikan hengestä. Lähtiessämme pois kävimme matkamuistomyymälässä sijoittamassa muutamat kymmenet punnat matkamuistoihin. Bussin lähtiessä Salisburyyn päin klo 11.40 nousi kyytiin varsin tyytyväinen kolmikko. Stonehenge oli täydellinen! Bussi ajoi eri reittiä takaisin päin. Tämä reitti oli maisemien puolesta hienoa katseltavaa nyt talvellakin. 

Salisburyssä kävelimme bussiasemalta hotellin kautta katedraaliin. Sen koko ja näkö on vaikuttava. Sisältä se on upea. Kiertelimme sisätiloja kaikessa rauhassa nauttien katedraalista. Osallistuimme myös ”Isä Meidän” -rukoukseen. Kävimme katsomassa Magna Cartan. Katedraalilin kahvila lasikattoineen ja kaikkine herkkuineen oli piste iin päälle. Päivä vain jatkui täydellisenä. 

Illemmalla kävimme kävelemässä rautatieasemalle. Lunastimme sieltä automaatista etukäteen ostetut junaliput seuraavalle päivälle Lontooseen. Takaisin päin hotellille kävellessä kävimme syömässä pitsat ja sen jälkeen olimmekin valmiita menemään hotelliin nukkumaan. 

Aamulla kävimme ostamassa muutamia vaatteita ennen uloskirjautumista hotellista. Sitten lähdimmekin asemalle vähän liiankin hyvissä ajoin. Ehdimme aikaisemaan junaan kun olimme suunnitelleet. Junan kakkosluokan paikat olivat järjestäen varattuja, joko niissä istui joku tai sitten niissä pidettiin tavaroita. Kauniisti sanottuna kävi vähän ketuttamaan. Parkkeerasimme matkalaukkujemme kanssa junan ovien läheisyyteen. Lopulta lykkäsin muksun istumaan vaunuun ja menin itse perässä pyytäen ihmisiä siirtämään laukkunsa penkiltä. Junaliput maksoivat sen verra että sillä hinnalla pitää saada peppunsa johonkin penkkiin...

Lontooseen saavuttiin Waterloon asemalle josta kävelimme Leicester Squarelle jossa oli hotellimme Premier Inn Leisester Square. Hotelli oli hiukan hakusessa mutta moukan tuurilla satuimme kävelemään sen näköetäisyydelle josta tunnistin rakennuksen. Respasta sanottiin että huoneemme ei ollut vielä valmis. Istuimme odottamaan ja lopulta saimme huoneemme. Se oli perushuone ei mitään ylimääräistä krumeluuria, ihan siisti ja hinta joka hotelliyöstä aamiaisineen maksettiin on ehkä sellainen että hotellia pitää suositella jos joku haluaa tältä alueelta hotellin itselleen. Lähdimme melkein heti ulos. Ihmisten määrä löi suoraan kasvoille. Kävelimme Big Benin kautta London Eyelle. Olimme luvanneet muksulle käydä siellä joten sinne sitten mentiin. Olin aivan varma että London Eyestä tulee kamala jonotuskokemus enkä kovin innokkaasti odotellut sinne menoa. Saimme kuitenkin liput tiskiltä jonottamatta. Käytimme lippuihin junalipuista saadun kaksi yhden hinnalla edun. Jonoa itse maailmanpyörään oli jonkun verran mutta yllätykseksi jono meni nopeasti. Pian olimmekin kapselissa ja maisemia ihaillen pyörähdimme kierroksen. London Eyeltä lähdimme kävelemään takaisin päin hotellille aikomuksenamme käydä syömässä jossain. Nälkä alkoi painamaan joten jotain syötävää oli saatava. Leicester Squarella ravintolaa etsiessämme bogasimme M&M -maailman. Neljä kerrosta pelkkää M&M:ää matkamuistokrääsästä vaatteisiin. Muksu oli innoissaan, itsekin olisin ollut jos kauppa ei olisi ollut ladattu täyteen ihmisiä. Ostimme paidan ja karkkia. Sitten olikin aika jatkaa ravintolan etsimistä. Jokainen ravintola oli täynnä, puolen tunnin odotusaikaa tarjottiin mutta se ei houkuttanut. Näin jälkikäteen ajateltuna 30 min oli hyvä ”tarjous”. Kun ei ravintoloihin mahduttu niin nappasimme pitsaa ja falafeliä take awaynä ja marssimme happamina hotellille syömään. Nälkä kuitenkin vaivasi sen verran että googlasimme lähimpiä elintarvikekauppoja ja lähdimme vielä Tesco Expressiin hakemaan juotavaa ja syötävää. Sitten alkoikin päivä olemaan pulkassa ja sujahdimme peiton alle yöunille. 

Aamulla aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti British Museumia. Pääsimme museolle hetki ennen sen aukeamista. Ihmisiä oli paikalla jo aika paljon. Museo on maineensa veroinen. Tykättiin siitä tosi paljon. Muutama tunti meni hujauksessa. Museolta lähdimme kohti Toweria. Ostimme metroasemalta Oysterit, menimme metroon ja pian Tower olikin näkyvissä. Lipunmyynnissä ei ollut jonoa ollenkaan. Olin kotona tulostanut varmuuden vuoksi kaksi eri voucheria junalipuista tulevan kaksi yhden hinnalla -edun saamiseksi jos jostain syystä jompi kumpi valitsemani nähtävyys jäisi käymättä. London Eyessä lippumyyjä ei ottanut junalippuja kun hyödynsimme edun vaikka liput hänelle annettiin joten allekirjoittanut laski 1+1 yhteen ja käytti junaliput Towerin voucherin kanssa uudelleen. Mä tosin luulen että Towerin lipunmyyjällä näkyi että etu on jo käytetty London Eyessä mutta hän ei jaksanut alkaa selittämään asiaa turisteille jotka eivät ehkä ymmärtäisi mitä hän selittäisi joten hän vaan laittoi liput tiskiin alennuksineen ja pääsi näin meistä eroon. 

Tower itsessään oli hienoinen pettymys. Tiedä sitten mitä oikein odotin siltä, mutta aika laimeaksi kokemus sieltä jäi. Ehkä olisi pitänyt lyöttäytyä mukaan opastetulle kierrokselle jotta Towerista olisi saanut kaiken irti. Kruunun jalokivien näkemistä jonotettiin aika pitkään. En ymmärrä miksi ne on rakennuksen sisällä sijoitettu kauimmaiseen huoneeseen. Jonotus siis jatkui yllärinä myös sisätiloissa huoneesta toiseen tai sitten me vaan satuttiin sellaiseen porukkaan mukaan jotka kiltisti jonottaa koko käynnin eikä levittäydy huoneisiin. Tosin huoneissakaan ole mitään ihmeempää katsomista. Kun lähdimme Towerista kävimme edellisestä illasta viisastuneena syömässä läheisessä ravintolassa josta saimmekin hyvät ruuat. Kävelimme sitten London Bridgen ja kiersimme pienen kierroksen Thamesin vastarannalla ennen kuin suuntasimme bussilla 15 takaisin hotellille päin. Yksi meistä halusi mennä M&M maailmaan uudelleen joten koukkasimme sieltä hakemassa lisää karkkia ennen kuin menimme hotelliin lepäämään. 

Seuraavana aamuna lähdimme Greenwichiin. Hyppäsimme bussiin 15 joka vei meidät Towerin lähelle josta pääsisi DLR:llä perille. Jouduimme hakemaan asemaa hetken aikaa, mutta lopulta löysimme sellaisen. Sieltä junat menivät vain Becktonin suuntaan joten vaihdoimme seuraavalla asemalla Lewishamin suuntaan menevään junaan. Jäimme pois Cutty Sharkin lähellä olevalla asemalla josta kävelimme Merimuseon ohitse kohti observatorioa. Ilma oli jäätävän tuulinen. Ennen matkaa naureskelin kun otin untuvatakin mukaan, mutta nyt tuntui ettei sekään riittänyt. Saimme pakolliset kuvat nollameridiaanista ja kiersimme paikan. Observatorio oli itse asiassa yllättävän mielenkiintoinen. Jos joku on kahden vaiheilla mennäkö vai ei, niin sanoisin että kannattaa mennä. Ostimme matkamuistoina ”avaruusruokaa” ja vartavasten observatoriolle tehtyä alea. Lähtiessämme pois observatoriosta poikkesimme ravintolassa lämmittelemässä ja syömässä ei niin hyvää ruokaa. Ajattelimme palata takaisin päin jokilaivalla Thamesia pitkin junan sijaan. En muistanut mihin laivoihin Oyster-kortti kävi joten vastoin parempaa tietoa menimme suoraa laiturille kun siellä näytti olevan kaksi jokilaivaa. Pienen keskustelun jälkeen päädyimme maksamaan toisen laivan henkilökunnalle 5 £ per naama ja hyppäsimme kyytiin. Kun sitten Towerin kohdilla hyppäsimme kyydistä pois katsoimme hinnastoa jossa matkan hinta oli 9,50 £ suuntaan joten laiturilla tehty lipun osto oli ihan hyvä diili. Hyppäsimme jälleen bussiin nro 15 jolla menimme Regent Streetille Hamleysiin. Kun lähdimme Hamleysiltä emme edes viitsineet kierrellä katsomassa ravintolaa johon pääsisi vaan ostimme kiltisti ekoruokakaupasta ruuat mukaan ja suuntasimme hotellille syömään. 

Viimeinen päivä Lontoossa koitti. Luovutimme hotellihuoneemme heti aamusta aamiaisen jälkeen. Lähdimme kohti luonnonhistoriallista ja tekniikan museoa. Päädyimme tekniikan museoon koska kaksi meistä halusi sinne ja yksi luonnonhistorialliseen. Museo oli kiva, mutta kun lauantainen aamu eteni niin museo täyttyi ja kaikkea mitä se tarjosi näpyteltäväksi ei pystynyt käymään läpi. Lähtiessämme tekniikan museosta Luonnonhistorialliseen museoon oli muodostunut koko korttelin pituinen jono. Tiedä sitten kuinka nopesti jono liikkui, mutta siinä jonossa en olisi halunnut seisoa. 

Päätimme mennä metrolla hotellille. Metro oli tupaten täynnä. Jäimme aiemmin pois kun piti ja aloimme katsella ravintolaa jossa syödä ennen lentokentälle menoa. Tulimme siihen tulokseen että söisimme vasta lentokentällä. Haimme laukut hotellilta kävelimme Piccadillyn metroasemalle ja suuntasimme kohti lentokenttää. Muutamat pysäkinvälit menivät täydessä metrossa, mutta sitten helpotti ja loppumatka meni väljemmässä tunnelmassa. Lentokentällä sitten söimme ja joimme hyvin, kävimme ostamassa viimeiset ostokset ja sitten olikin aika lähteä lennolle. Lontoosta jäi ihan hyvä mieli, varmasti mennään uudelleen. Oysterit tuli mukaan kotiin ja puntiakin jäi muutamia kymppejä seuraavaa matkaa varten. Ainoa asia mikä jäi ärsyttämään oli se että ravintolat ja kahvilat meidän hotellin läheisyydessä olivat täynnä vaikka niitä on pilvin pimein. Olisi ollut kiva vaan mennä sisään ravintolaan, nauttia hyvästä ruuasta, paikallisesta oluesta ja fiilistellä.

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Kommentit

---

Tätä matkakertomusta ei ole vielä kommentoitu kertaakaan. Haluatko olla ensimmäinen kommentoija? Kirjoita kommenttisi alapuolelta.

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.