PANAMA: Panama City - Gamboa - Costa Blanca 17.1. - 1.2.2008

Hei kaikki matkailun ystävät!

Täällä uusi kirjoittaja. Sain kotisivuilleni vinkin tällaisesta sivustosta, niinpä päätin laittaa tekstiä viimeisimmästä reissustamme. Palattiin upeasta Panamasta pari viikkoa sitten. Teksti on suoraan matkapäiväkirjastani, joten hieman pitkä versio...

TO 17.1.
Aikaisin aamulla lähdettiin kohti Halifaxia. Meillä kävi hyvä munkki, kun koneessa oli 2 peruutuspaikkaa, joten Nico sai ihka oman istuimen - helpotti vanhempien elämää kummasti. Valitettavasti pojalle oli yöllä noussut kuumetta, niinpä reilun 7 tunnin lentomatka sujui raukeana. Kanadassa meillä oli noin tunnin välilasku ja sitten jatkettiin kohti Keski-Amerikkaa ja Panamaa. Lentoaika Panama Cityyn oli noin 5,5 tuntia. Saavuimme Panamaan sadekuuron saattelemana, mutta ilma oli siitä huolimatta kuuma ja kostea. Bussimatka hotelli Crowne Plazaan kesti puolisen tuntia. Huone oli tilava ja siisti ja sieltä avautui varsin mukava näköala Iglesia del Carmen -kirkolle. Matkan rasituksista väsähtäneinä nukkumatti tuli ajoissa.

PE 18.1.
Nicon kuume piti pintansa, joten päätettiin tilata hotellille lääkäri. Hän oli mukavan oloinen vanhempi mies, mutta ei puhunut lainkaan englantia. Ei muuta kuin matkasanasto esiin ja sepustamaan espanjaksi oireita. Lääkäri tutki pojan tarkkaan ja diagnoosiksi tuli kurkkutulehdus. Mieheni kävi hakemassa lääkkeet apteekista ja kiukkuisen lääkkeidenoton jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia. Nico nukkui rattaissa kuin tukki.

Hotellin naapurikatu oli vilkas ostoskatu via España. Kaupungin yllä leijaili valtavasti petolintuja, pääasiassa eri kotkia. Ei ollut lainkaan epätavallista nähdä monta kymmentä lintua leijailemassa taivaalla! Tulimme Calidonian kaupunginosaan, jossa kaupunkikuva muodostui enimmäkseen pilvenpiirtäjistä. Viihtyisän puiston kautta kävelimme rantakatu Avenida Balboalle ja ihmettelimme Tyynen valtameren voimakasta vuorovettä. Alkuillasta oli laskuveden aika ja ranta oli käytännössä mutaliejua. Kalastusalukset törötti kuivalla maalla. Paluumatkalla hotellille jäimme syömään viihtyisään italialaiseen ravintola Rino’siin.

LA 19.1.
Nicon kuume oli tippunut mukavan paljon ja poika oli huomattavasti pirteämpi, niinpä päätimme lähteä kaupunkikierrokselle. Jos pojan kunto heikkenee, ainahan sitä pääsee taksilla hotellille. Kierros alkoi Panaman vanhasta kaupungista Panama Viejosta, joka sijaitsee 8 km nykyisestä keskustasta. Merirosvo Henry Morgan hyökkäsi kaupunkiin vuonna 1671 ja sen vuoksi jäljellä on enää rauniot. Alue oli kaikesta huolimatta hurmaavan vihreä. Piipahdimme myös käsityökeskuksessa ja Nicohan sai sieltä mukaansa omat marakassit.

Panama Viejosta siirryimme nykyiseen vanhaan kaupunkiin Casco Viejoon, joka tunnetaan myös nimellä San Felipe. Historiallinen kaupunginosa oli täynnä siirtomaa-ajan tyylisiä rakennuksia, joista toiset oli oikein hyvässä kunnossa, toiset vähän vähemmän… Meistä kaupunginosa osoittautui oikein viehättäväksi. Teimme 1,5 tunnin kävelykierroksen, jonka aikana tuli tutuksi mm. Arco Chato, Plaza Francia, Holvikaarikatu, Plaza Bolivar, Presidentin palatsi (tunnetaan myös haikaroiden palatsina) ja Plaza Mayor. Plaza Francialla meillä oli hetki aikaa tehdä panamahattuostoksia sekä nauttia vilvoittavat mehujääjuomat.

Casco Viejosta suuntasimme Ancon-kukkulan juurelle, jossa on esillä kuna-intiaanien elämäntyyliä. Intiaanit esittivät pari tanssiesitystä ja kävimme vierailulla traditionaalisissa majoissa, joiden sisällä tutustuimme heidän elämäntapaansa. Retki päättyi kaupungin laidalla sijaitsevaan valtavaan Albrookin ostoskeskukseen. Kävimme pikalounaalla pizzalla ja Nicokin suostui syömään hedelmäsosetta. Ostoskeskuksessa oli valtavasti liikkeitä. Me kävimme ehkä 10:ssä ja olimme aivan puhki. Saaliiksi jäi kuitenkin parit sandaalit ja housut… Rankan sadekuuron saattelemana hurautimme taksilla takaisin hotellille odottelemaan lääkäriä, joka oli tulossa kontrollikäynnille.

Lääkäri oli oikein tyytyväinen Nicon toipumiseen. Poika oli riehakas ja hyväntuulinen. Lämpökin oli enää hieman koholla. Kävin myös rimpauttamassa kotiin hyvät uutiset. Soittaminen oli prepaid-kortilla helppoa ja suht edullista. Illallispaikka löytyi Eusebio Moraleksen varrelta. Ravintola Martin Fierro mainostaa itseään maailman parhaaksi pihvipaikaksi. En tiedä onko maailman paras, mutta ruoka oli TODELLA hyvää ja liha mureaa!

SU 20.1.
Nicon sairastelun takia meiltä jäi kanavaristeily väliin, niinpä nappasimme pirssin ja lähdimme omatoimisesti Mirafloresin sulkualueelle, joka sijaitsee n. 10 km päässä keskustasta. Näköalatasanteelta pääsi erinomaisesti seuraamaan, kun valtavat rahtilaivat odottelivat kanavassa sulkujen täyttymistä. Tutustuimme myös erittäin mielenkiintoiseen museoon, jossa kerrottiin kanavan rakennusvaiheista, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Siellä oli myös mahdollisuus kokeilla valtamerilaivasimulaattoria - hyvä, että mies pysyi vain simulaattorin ohjaimissa… Kanava-alue ja museo oli todella vaikuttava kokemus. Tuntuu uskomattomalta, mitä ihmiset ovat pystyneet rakentamaan ja vielä 1900-luvun alkupuolella, jolloin ei ollut tämän päivän tekniikkaa apuna!

Päivät ovat todella kuumia eikä iltaisinkaan tule pitkähihaista ikävä. Lähdimme uudelleen kiertelemään ajan kanssa Casco Viejoon ja löysimme tuliaisiksi hauskat sadekepit. Jäimme Ranskan suurlähetystön naapuriin illalliselle. Näköalat olivat suoraan auringonlaskussa kylpevään Tyyneen valtamereen. Plaza Independencian kupeesta saimme taksin, jonka kuljettajana oli mainio papparainen. Sanoimme jo alkuun ettemme puhu espanjaa, mutta ukko selitti ja osoitteli silti koko matkan nähtävyyksiä sun muuta. Totesimme vain hymyssäsuin ”si, si” ja annoimme hieman tippiä hyvästä palvelusta :). Nico oli koko päivän kuumeeton.

MA 21.1.
Puolen päivän aikaan lähdimme kohti Gamboan sademetsiä. Bussimatka kesti onneksi vain reilut puoli tuntia. Gamboa Rainforest Resortin aula sai jo haukkomaan henkeä, terassin Chagres-joelle avautuvista näköaloista puhumattakaan. Majoituimme kuitenkin tilaviin villoihin, jotka on alun perin rakennettu kanavainsinöörien asunnoiksi. Tilaa riitti, koska huoneistossamme oli 2 makuuhuonetta, olohuone, ruokailuhuone, keittiö ja vessa. Ikkunoista pystyi helposti seuraamaan pihalla ruokailevia agouteja. Pihalla pystyi bongaamaan papukaijoja, kotkia ja tukaaneja, joita lenteli villoja ympäröivissä metsissä. Iltapäivää menimme viettämään hotellin viehättävälle uima-allasalueelle. Nico ihastui hotellin kumiveneeseen ja sillä huristeltiin pitkät tovit. Illallista jäimme syömään hotellin Corotu -ravintolaan. Buffeessa päivän menu koostui panamalaisesta keittiöstä ja sehän sopi paremmin kuin hyvin.

TI 22.1.
Aamusta lähdimme sademetsäretkelle. Ensimmäinen etappi oli kaapelihissi näköalatornille. Retki alkoi täydellisesti, kun hissin ala-asemalla meitä tuli tervehtimään lauma suloisia nenäkarhuja :). Kipusimme kaapelihissin koriin ja matka sademetsän halki alkoi. Kori kulki puiden siimeksessä, joten sitä tunsi todella olevansa keskellä metsää. Eläimiä ei juurikaan bongattu, yhtä kaimaania ja paria kolibria lukuun ottamatta, mutta itse kasvisto oli jo ihmettelemisen arvoista. 1,2 km matka kesti puolisen tuntia. Kukkulan laella kiipesimme 30 m korkeaan näköalatorniin. Huipulta avautuivat huikeat näköalat ympäri sademetsää, Chagres-jokea ja Panaman kanavaa. Sen jälkeen köröteltiin hissillä takaisin ala-asemalle maisemia ihaillen. Nico oli tarkkana kuin tikka koko ajan!

Hissiajelun jälkeen teimme kierroksen hotellialueella sijaitseviin näyttelyihin. Perhostalossa ihailimme suuria sinisiä morfo-perhosia, akvaariossa alueen kaloja ja matelijatalossa käärmeitä. Piipahdimme myös orkideatarhalla, joskin kukinta-aika oli jo ohitse. Näyttelytiloista lähdimme veneajelulle kohti Monkey Islandia. Pienillä paateilla lähdimme huristelemaan Panaman kanavaan suurten rahtilaivojen lomaan. Matkan varrella bongasimme laivojen lisäksi paljon kotkia, haikaroita ja yhden kaimaanin. Oksiston lomassa oli möly- ja kapusiiniapinoita päivätorkuilla. Yhden oksan haarassa kökötti laiskiainen omana laiskana itsenään. Palasimme takaisin hotellin satamaan ja jäimme rantaravintola Los Lagartokseen saman tien aikaiselle illalliselle. Ravintolan terassilta oli mahdollista bongata monenmoisia vesilintuja ja kilpikonnia. Nicon vaivuttua unten maille, minä kirjottelin kortteja ja mieheni lähti polttelemaan sikaria rommin kera hotellin baariin…

KE 23.1.
Nousin aikaisin aamusta pihalle seuraamaan agoutien aamupuuhia. Söpöjä jyrsijöitä olikin liikenteessä paljon. Nicon sairastelu alkumatkasta imi mehuja aikalailla ja päätimme skipata Embera-intiaani retken ja jäädä vain altaalle löhöilemään. Nicollehan suunnitelma sopi kuin nenä päähän ja kumivene sai taas kyytiä. Eikä itselläkään ollut valittamista lepolassissa ja kirjassa. Koko päivää ei kuitenkaan jaksanut vain maata ja lähdimme katsastamaan joen varren polkua sekä hotellin piha-alueella olevaan huvimajaa. Meikäläistä oli jäänyt harmittamaan veneretkellä bongaamatta jäänyt iguaani. Illalla onnisti, kun komea yksikö nökötti ihan meidän illallispöydän viereisessä olevassa puussa!

TO 24.1.
Luovutettiin huone ja lähdettiin vielä käppäilemään hotellialueella. Valitettavasti nenäkarhuja ei näkynyt, mutta lintuja sitäkin enemmän sekä mölyapinoiden aamumölinät. Päästiin etuajassa lähtemään kohti Costa Blancaa ja hiekkarantoja. Parin tunnin bussimatka oli hikistä hommaa riehakkaan pojan veitikan kanssa. Yksi paussi ei paljon lepoa tuonut…

Hotellilla menimme heti lounaalle ja nälkäiselle retkikunnalle se sopi hyvin. Kala oli suussa sulavaa! Huonetta olisi pitänyt odotella vielä pari tuntia, mutta onneksi vauva todennäköisesti auttoi asiaa ja meidän huone oli valmiina saman tien. Villan suhteen kävi hyvä tuuri, koska rakennus oli heti eka portista sisään tullessa. Huone oli siisti ja ihan riittävän tilava. Ikkunasta aukesi näkymä golfkentälle. Lähdimme ominpäin tutustumaan Decameronin valtavan suureen, mutta upeaan lomakylään. Rankan päivän jälkeen uni tuli koko poppoolle ajoissa.

PE 25.1.
Herkullisen aamupalan jälkeen pyyhkeet niskaan ja altaalle. Nico pääsi läträämään veteen kumiveneensä kanssa innoissaan. Viihdyimme meitä lähimpänä olevalla Pacifiko -allasalueella. Se oli möykän suhteen kaikista rauhallisin, joka sopi meille hyvin. Lounasbuffeella meidän pikkunappula veti tohkeissaan äyriäisraviolia. Lounasta lähdettiin sulattelemaan kävelylenkille. Lyhyen matkan päässä hotellilta sijaitsi Farallonin kylä, josta löytyi matkamuistomyymälää, puhelinkiskoja ja sekatavarakauppa.

Emme saaneet a la carte -ravintolaan varausta, joten menimme Pacifikon buffee-illalliselle. Illan teemana oli kolumbialainen keittiö. Reipas natiaisemme yllätti jälleen, kun nyt vedettiin suu auki tulista liha-vihannesmuhennosta... Varsinainen kulinaristi viikarista on tulossa :). Ruoka on ollut koko matkan oikein maukasta, erityisesti kala. Lievien ennakkoasenteiden jläkeen all-inclusive on yllättänyt todella positiivisesti. Varsinkin syöminen on niin vaivatonta, kun voi vaan tulla sisään, hakea ruuat lautaselle ja poistua, kun on valmis.

LA 26.1.
Allaspäivän jälkeen päätettiin viettää rantsupäivä. Nicon hiekkakammosta ei ollut enää tietoakaan, vaan poika kaiveli hiekkaa ahkerasti. Tyynen valtameren turkoosit aallot houkuttelivat ja pulahdimme lämpimiin maininkeihin. Nico pelkäsi aluksi meren kohinaa, mutta formulaveneessä jännitys haihtui ja poika hihkui aaltojen keinutellessa venettä. Vesileikkien jälkeen mentiin rakentamaan hiekkalinnoja rantahiekkaan. Olikohan se isukki innokkaampi rakentaja kuin poika!?!

SU 27.1.
Parin lepopäivän jälkeen lähdettiin taas retkelle. Tällä kertaa suuntana oli El Valle de Antonin laakso, joka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Costa Blancalta. Ensimmäinen kohteemme oli eläintarha, joka toimii myös villieläinsairaalana. Tarhalla oli paljon lintuja; komeita papukaijoja ja toinen toistaan upeamman höyhenpuvun omistavia siivekkäitä. Näimme myös muuta paikallista eläimistöä, kuten tapiireja, pacoja, pecarisikoja, kapusiini- ja hämähäkkiapinoita sekä oselotin.

Eläintarhalta lähdimme ajamaan kohti vesiputousta. Matkalla pysähdyimme ihmettelemään vuoriston lakea, joka muistutti makaavaa intiaaninaista. Vesiputoukselle piti patikoida pienehkö matka viidakkopolkuja pitkin. Nico nukkui tyytyväisenä rintarepussaan. Ylitimme riippusiltoja ja kapusimme kivikkoisilla poluilla tiheän kasvillisuuden keskellä. Vesiputous ei ollut kovin kummoinen, mutta vihreitä maisemia jaksoi ihailla. Ennen kotimatkaa piipahdimme El Vallen kylän markkinoilla. Dollareita paloi kesähameeseen, dominonappuloihin ja hedelmiin.

Olimme varanneet illallispaikan La Pesca -ravintolasta, joka on erikoistunut kalaruokiin. Päivän saalis, red snapper, oli mielettömän hyvää. Nicolle maistui katkaravut ja kalakeitto. Sijainti rannalla ja viihtyisästi sisustettu miljöö takasivat onnistuneen illallisen. Huomasimme uima-allasbaarilla suomalaisryhmän, joiden kanssa jäätiin istumaan iltaa ja turisemaan matkakokemuksista.

MA 28.1.
Ajateltiin uusia rantapäivä, mutta harmiksemme aallokko oli kova. Nico ei uskaltanut mereen eikä sinne itsekään viitsinyt kauheasti lähteä urheilemaan. Poika oli kuitenkin tosi kiinnostunut aallokosta ja jäimme turvallisen välimatkan päähän rakentamaan hiekkalinnoja. Lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan golfklubiin, koska mieheni oli lähdössä seuraavana päivänä pelaamaan parin muun suomalaisen miehen kanssa. Meidän pellavapää oli klubilla suosiossa. Työntekijät hakivat digikamerat ja poika kiersi sylistä syliin valokuvamallina :). Palasimme takaisin päärakennukselle golfkärryllä ja siinä vasta tohkeissaan oltiinkin! Illallista nautittiin Cafe Medissä, joka osoittautui mielestämme Decameronin parhaaksi ravintolaksi.

TI 29.1.
Mies lähti aamusta golffaamaan. Me jäimme Nicon kanssa hotellille. Poika oli energiaa täynnä. Mentiin ensin rantaan touhuamaan hiekalla, kun aurinko ei ollut vielä liian polttava. Käveltiin allasaluetta ympäri, sitten mentiin vähän huristelemaan formulaveneellä ja lopuksi poika tallusteli veneensä kanssa kahluualtaassa. Parin tunnin riekkumisen jälkeen jätkä simahti totaalisesti ja sain nauttia lepolassissa kirjan parissa. Välillä hain viilentäviä mehucocktaileja ja pulahdin uimaan.

Puolen päivän jälkeen Nico heräsi ja siirryimme lounaalle, joka venähti toisten suomalaisten kanssa turistessa. Sitten lähdettiinkin paahtamaan hippulat vinkuen kohti golfklubia. Hikiset herrat saapuivat vähän meidän jälkeen. Kierros ei ollut kuulemma mennyt ihan putkeen, mutta mukavaa oli ollut. Illalliselle lähdettiin Hard Rock Cafeen kautta, missä nautittiin aperitiivit. Pacifikon buffeessa oli tarjolla meksikolainen keittiö ja Naksulle maistui mausteiset ruuat jälleen.

KE 30.1.
Minäkin halusin jotain aktiviteettia, niinpä kävimme varaamassa ajan hotellin ”tallilta”. Vähän pelotti lähteä hepan selkään vasta-alkajana. Kypäröistä tai muista turvavarusteista ei ollut tietoakaan. Ohjeistuksena sain ”nykäise vasemmalle tai oikealle, kun haluat kääntyä ja vetäisy molemmista ohjaksista on stop”. Sitten vaan tikkaita pitkin hevosen selkään. Sain vaaleahkon 12-vuotiaan uroshepan, joka onneksi oli rauhallinen. Teimme reilut 30 min. kestävän kierroksen hotellin ulkopuolella. Heppailu oli tosi mukavaa, tosin pakarat siitä tuli vähän kipeäksi...

Lounaan jälkeen otimme Nicon kantoreppuun ja lähdimme kävelemään rantaviivaa länteen. Rannalla lenteli matalalla valtavasti eri kotkia, fregattilintuja ja pelikaaneja. Nico oli aivan tohkeissaan ja koko ajan sormi pystyssä osoittelemassa siivekkäitä. Kävelimme eräälle kivikasalle asti ja mutkan takaa ilmestyi toinen iso resortti. Hotellialueiden ulkopuolellakin ranta oli ihan siisti, joskin täynnä simpukan kuoria. Oli huikea tunne kävellä rannalla, kun ihan pään yläpuolella liitää ohitse vaikuttava fregattilintu, jonka siipien kärkiväli voi olla 2,3 m. Poikkesimme rannalta pientä sivupolkua pitkin Farallonin kylään. Nähtiin kylän kirkko ja koulu. Palasimme jonkun matkan päästä taas sivupolkua takaisin rantaan ja altaalle, että Nico ehti ottaa vielä matkan viimeiset formula-ajot. Me herkuttelimme viimeisen illan kunniaksi italialaisessa ravintolassa. Lopulta oli aika vääntäytyä villalle ja aloittaa uuvuttava pakkausurakka. Ihmeen kautta kaikki tavarat saatiin mahtumaan nitiseviin laukkuihin...

TO 31.1.
Aamiaisen jälkeen luovutimme huoneen ja menimme lähtöaulaan odottelemaan bussia. Päästiin ajallaan matkaan ja uuvuttava 2,5 tunnin matka jälleen edessä. Tocumenin lentokenttä ei ollut kummoinen. Onneksi yhdestä sivukojusta saatiin pari vesipulloa matkalle. Nico jaksoi mennä vilistää kentällä - toivottavasti unet maittaa koneessa. Lento lähti hieman myöhässä ja saavuimme illalla Halifaxiin, jossa jälleen välilasku.

PE 1.2.
Vajaan 7 tunnin lento Halifaxista Hesaan sujui onneksi aika rauhallisissa tunnelmissa, koska Nico malttoi nukkua reilut 4 tuntia siitä. Oma nukkuminen tai sen yritys oli aika epätoivoista. Saavuimme harmaaseen ja lumipyryiseen Helsinkiin puolisen tuntia myöhässä. Rattaat tuli laukkuhihnalle ekana ja toinen matkalaukku lähes viimeisenä - onneksi kaikki tuli kuitenkin perille. Nicolla oli hymy herkässä, kun huomasi mummun ja vaarin, jotka olivat meitä vastassa!

Kuvia matkalta

Klikkaa kuvaa nähdesi sen suurempana!

Kommentit

---

santtu - 15.2.2008
Suuri kiitos!
Oli TODELLA mielenkiintoista lukea kokemuksistanne. Me yritimme saada vuosi sitten jouluksi aivan samaa matkaa, mutta nämä matkat vietiin käsistä, vaikka matkatoimistovirkailija koitti saada meille ko. matkan heti, kun matkat tulivat myyntiin...

mapy - 15.2.2008
Hei Ansku!

Todella mahtava matkakertomus/päiväkirja :)
Mikäs on kotisivujesi osoite?

paolo - 15.2.2008
Hei,

mielenkiintoinen kertomus.
------ Viesti on moderoitu ------

ansku - 15.2.2008
Kiva kuulla, että olette tykänneet. Täytyy tässä kirjoitella, kun ehtii, joitain muitakin reissukuulumisia :).

Kotisivu on: http://koti.mbnet.fi/annef

Santtu: Toivottavasti vielä innostutte lähtemään Panamaan ja saatte matkan, koska reissu oli todellakin upea. Varsinkin tämä yhdistelmämatka oli mielenkiintoinen ja monipuolinen. Gamboa oli ehdottomasti matkan kohokohta!

Kommentoi

---

Haluaisitko kommentoida tätä matkakertomusta? Kommentointi on sallittu vain rekisteröityneille käyttäjille, joten rekisteröidy!

Suosikit

---

→ Tilaa Matkakertomukset RSS-syötteenä.
→ Tilaa Matkailublogi RSS-syötteenä.